Jos jokin mielipide on henkilön ammatti, hänen kanssaan ei kannata väitellä siitä. Hieno ajatus, jonka sanoi koomikko Ismo Leikola. Jäin miettimään tätä.
Entäpä jos mielipide tai ajatus on vielä enemmän kuin ammatti? Entä jos keskustelet uskovaisen henkilön kanssa? Hänen käsityksensä ja ajatuksensa maailmasta perustuu uskoon. Se, että kaikki on Jumalan käsissä, on hänen mielipide tästä aiheesta. Siitä väitteleminen on tietenkin turhaa sillä jos uskovainen muuttaisi mielensä, mitä hän menettäisi? Ikuisen elämän nyt ihan aluksi ja lopuksi tietenkin pelkäisi joutumista helvettiin, vaikka se olisikin vähän ristiriitaista.
Mitä sellaista voisin koskaan sanoa, että kukaan luopuisi paratiisista ja neitsyistä, jotka syöttävät viinirypäleitä? Etenkin jos vielä sattuu tykkäämään viinirypäleistä. Ja miksi kenenkään kannattaisi luopua siitä? Edes ajatustasolla.
Entäs sitten jos mielipiteessä roikkuu koko elämä? Jos kuvio rikkoutuu, joutuukin helvettiin heti eikä vasta kuoleman jälkeen. Näin esimerkiksi voisi käydä jos kadottaisi uskonsa itsehoitoryhmiin. Jos eräänä päivänä alkaisikin kokea, että koko AA:n aate onkin hölynpölyä, joutuisiko siitä juomaan? Luultavasti.
Tähän varmasti liittyy se, että kaikenlaiset liikkeet, olivatpa ne millaisia tahansa, synnyttävät fanaattisuutta ja kiihkoilua, joka taas ainakin itselläni, vähentää vetovoimaa ja toimiikin ihan päinvastoin kuin mitä oli ehkä ajateltu. Pelko siitä, että jollen uskokaan tähän, se katoaa ja lakkaa toimimasta.
12-askeleen ohjelmassa puhutaan vankkumattomasta uskosta johonkin. Ilman sitä on hankalaa. Miten käy ihmiselle, jolle Jumala ei juttele? Itse olen henkilö, joka en saa selvää ”elämän ohjauksesta”. En kerta kaikkiaan ymmärrä hienovaraista vihjailua enkä suurienkaan katastrofien merkitystä ja tarkoitusta. Ateisti on väärä sana kuvaamaan minua. En tiedä miten asiat on, kuvaa parhaiten tilannettani.
En yleensä tiedä edes minne olen sukkani jättänyt, siksi olisi aika epärealistista sanoa, että olen niin hyvin perillä maailmankaikkeudesta, että tiedän mitä on ja mitä ei ole. En tiedä. Tiedän kuitenkin sen mihin uskon. Ja mihin en.
Kuitenkin tarvittaisiin tuo vankkumaton usko johonkin. Uskomatonta kyllä, se on ollut se helppo osuus. Kun olen pohtinut ohjelman askelia, on niistä ollut hyvin helppo löytää terapeuttinen kaari, joka pätee kaikkeen muutokseen. Ongelman ymmärtäminen, halu muutokseen, käsitys ja usko siihen että se on mahdollista ja tieto siitä miten se tehdään. Niihin on helppo uskoa. Vankkumattomasti.