Julia Tukianen on kuollut – Eläköön Suomi!

Julia, kuten kuuluisampi siskonsakin ovat jatkuvasti olleet esillä otsikoissa. Näitä juttuja, joissa kerrotaan erityisesti Johannan tekemisistä, linkitetään Facebookiin. Linkin perään lisätään jokin pilkkaava kommentti, joka kerää peräänsä heti pitkän liudan vastaavia. Teksteissä vilahtelevat sanat idiootti, läski, lehmä ja lopuksi, että hahhahhaa! Jopa nyt, kun Johannan sisko on kuollut, kirjoitti joku, että ”hyvä, yksi hullu vähemmän!”

Joku, jonkun tytär ja sisko on juuri kuollut.

Samaan aikaan Suomessa kampanjoidaan näkyvästi koulukiusaamista vastaan. On
Kiva-kouluprojektia ja kysytpä keneltä tahansa, koulukiusaaminen pitää saada loppumaan. Keinoja kaihtamatta. Toisinaan saa lukea siitäkin, että joku vanhemmista saa kertakaikkiaan tarpeekseen siitä, että hänen lastaan kiusataan toistuvasti ja hän puuttuu itse asiaan. Käy nostamassa tämän ilkeän kolmasluokkalaisen räkänokan seinälle. Tai kaartaa autonsa kiusaajan kotipihaan ja ilmoittaa perheelle, että sovitaanko niin, että niin kauan kuin teidän tytär kiusaa meidän tytärtä, minä kiusaan teitä? Lyö lasit sisään tai pesismailalla otsaan. Mitäpä sitä ei tekisi lapsensa puolesta?

Suomen aikuiset koulukiusatut ovat ainakin Tukiaisen siskokset, Matti Nykänen ja varmaan Tauskikin. Kaikkia näitä yhdistää yksi tekijä ja se ei ole laulutaito, sen tietävät kaikki. Otsikoista päätellen Johanna Tukianen on päihderiippuvainen sekakäyttäjä, joka pitäisi ehdottomasti ohjata hoitoon. Sellainen on terve reaktio siihen, että joku on vaaraksi itselleen ja muille.

Hoitoonohjaamisen sijasta Suomen kansa taas ottaa ilon irti alennustilasta. Samoin tehtiin aikoinaan Matille ja tehdään kai vieläkin. Vai kuunteleeko joku Matin levyjä kotona? Tilaavatko ravintoloitsijat Johannan tanssitaitojen takia? Tauskikin taitaa yleensä lyödä vain kännissä ja päätyy lehtiin silloin. Joitain päiviä sitten hänestä kirjoitettiin, miten hänen keikkansa peruuntui ja jutun mukaan ”hän pyöri sekavan oloisena lavan läheisyydessä”. Jos joku pyörii sekavan oloisena jossain, se ei ole hauskaa. Se on merkki siitä, että henkilöllä on hätä. Etenkin jos hän pyörii sekavan oloisena työpaikallaan.

Jollei ihminen pysty päihteidenkäytön vuoksi hoitamaan töitään, jotain on pielessä. Kyseessä on ongelma, jota yleensä nimitetään alkoholismiksi. Riippumatta siitä miten asiaa halutaan väännellä ja väitellä siitä onko koko alkoholismia olemassakaan, jotkut henkilöt vain tuhoavat elämänsä päihteillä tajuamatta sitä itse ehkä milloinkaan. Haluamatta sitä. Ja muuta toivoen he jatkavat päihteiden käyttöä päivästä toiseen, koska muuta vaihtoehtoa heillä ei vain ole.

Jos konttorityöntekijä Saimi ilmaantuu aamulla toimistolle sekavan oloisena ja kaatuilee sukkahousut repaleiseksi, se ei ole hauskaa. Johtajaa ei naurata. Työkaveritkin varmaan huolestuvat.
Se on pikapalaverin paikka. Saimille kipaistaan ainakin kahvit, jonka jälkeen käydään työpaikkalääkärillä. Sairaslomaa ja seuraavaksi päiväksi uusi aika. Sitten keskustellaan, sekä lääkäri, Saimi että pomo. Pohditaan millä tolallaan Saimin juomapuuhat nyt ovat? Saimin itsensä mielestä kaikki on hyvin, koska Saimi pelkää menettävänsä sekä työpaikan, että pullon. Jos pomo on järjissään hän ohjaa Saimin hoitoon ja Saimi ehkä lopettaa juomisensa tai sitten ei, mutta töissä Saimi ei enää ainakaan montaa kertaa mokaile.

Toimistolla ei vaan käy niin, että Saimi päivästä toiseen tulisi tukka töttöröllä ja meikit levinneenä töihin. Kaataisi pöytiä ja työkaverit taputtaisivat ja nauraisivat. Saimi peruisi ”sen päivän keikkansa”, mutta jäisi viereisen huoneen Karin kanssa dokaamaan.
Näin ei tapahtuisi vaikka Saimi ei olisi töissä toimistolla. Vaikka Saimi olisi töissä siellä mistä viinaa jaellaan eli Alkossa tai jossain anniskelupaikassa, hänen puuhat eivät kerta kaikkiaan riemastuttaisi ketään.

Kun Johanna tulee töihin humalassa ja lääkkeissä, nolaa itsensä kerta toisensa jälkeen, Suomen kansalla on naurussa pidättelemistä. Jankutetaan, että miten tyhmä se on kun se on tommonen. Johannan viihdearvo on siinä. Jos Johanna lakkaisi juomasta, keikat luultavasti vähenisivät. Ainakin jutut Seiskassa harvenisivat.

Eikös tässä ole hieno malli siitä miten on ihan ok kiusata jotain ja vielä julkisesti?
Yhden koulun kuutosluokalla oleva Jimi kertoi, että se kiusaa siksi ku ” se on niin tyhmä, erilainen, avuton ja käyttäytyy kummallisesti.” Jimin juttuja kauhistutaan, että ei kukaan ole tyhmä ja erilaisuuden tai avuttomuuden takia ei saa ketään kiusata. Erilaisuus on rikkaus.
Miksi sinä kiusaat?