Muistakaa käyttää oikein

Selailin videoita Youtubesta selvittääkseni mitä siellä on liittyen ehkäisevään päihdetyöhön. Löysin videon, jossa henkilö valmistaa itselleen ilmeisesti jostakin lääkeaineesta annoksen, jonka hän sitten ruiskuttaa suoneensa. Videon lopuksi mainitaan, ettei siinä käytetty laittomia aineita. Käytettiinkö siinä sitten jotain sellaisia aineita, joita kuuluu ruiskuttaa suoneen?

Videon henkilö valmistelee vetoja ja taustalla soi rento musiikki. Hauska mielikuva siis.

Videon nimenä oli lääkeaineiden pistäminen. Jos videon olisi valmistanut käyttävä narkomaani, sen olisi jotenkin voinut ymmärtää. Sen oli kuitenkin valmistanut Suomen Lumme ry, A-klinikkasäätiö sekä EHYT ry. Katsoin videon uudestaan ja mietin edelleen, että onko se vitsi?

Ilmeisesti se ei ollut. Esittelytekstissä kerrottiin, että videoita oli ollut suunnitellemassa käyttäjät itse. Se selitti osan idiotismista, mutta kuka alkoi heidän kanssaan tähän projektiin? Esittelytekstissä kerrottiin myös, että siihen oli kerätty sellaista tietoa, johon asiakkaat yleensä “kompastuvat” pistäessään.

Asiakkaat? Puhutaanko tässä jälleen niistä asiakkaista, jotka päihdehoidossa pyörivät ja jos niin miksi he pistävät jos kerran ovat hoidossa?

Oliko tarkoituksena, että nämä “asiakkaat”, jotka ovat hoidossa ja ovat jo käyttäneet varmasti vuosia, nyt oppisivat piikittämään? Jotenkin en näkisi sitä sellaisena taitona, jota heille vielä pitäisi opettaa?

Kenelle video sitten olisi hyödyllinen ja kenelle se oli suunnattu? Ainakin sellaiselle, joka ei vielä osaa sitä eli ei käytä suonensisäisesti. Vielä.

Miksei muuten tehdä samanlaista videota alkoholisteille? Siinä voisi myös olla taustamusiikki. Popedan Ukkometso sopisi oikein hyvin. Kuvassa henkilö tiskaisi ja kertoja sanoisi, että jos aiot juoda niin juo puhtaasta lasista. Mikäli käytät korvikkeita kuten Lasolia, muista käydä optikolla säännöllisesti varmistamassa, ettei näkösi ole heikentymässä. Nauti myös viinan kanssa b-vitamiinia ja jos alat riitelemään puolisosi kanssa, älä lyö häntä kasvoihin.

Jos juot pitkiä putkia, koita juoda alkoholiannosten välillä aina muutama lasillinen mehua; näin tehdessä pystyt juomaan kauemmin sammumatta.

Humalassa hygienia saattaa unohtua ja yksi merkki siitä on reikiintyneet tai jopa puuttuvat hampaat. Pidä aina taskussasi fluoritabletteja ja pureskele niitä silloin kuin muistat. Loppukuvassa henkilö voisi hymyillä iloisesti silmä mustana ja peukku pystyssä.

Aloin miettimään, että mitä jos sellainen video on jo olemassa? En uskalla etsi sillä usko ihmisiin menisi lopullisesti sellaisen löytyessä.

Mitä enemmän tätä videota pohdin, sen hullummalta se musta alkaa tuntumaan. Siis sitä pistovideota.

Miksei sieltä löytynyt sellaista videota, että mikäli käytät huumeita siihen saa apua ja tässä ne yleisimmät kompastuskohdat, joiden takia asiakkaat yleensä eivät pysty raitistumaan. Asiakkaat itse kertoisivat, että yhtenä suurimmista syistä on se, että heille annetaan päihdehoidossa huumeita ja väitetään, että he ovat kuitenkin raittiina. Tämä aiheuttaa sen, ettei enää tiedä mikä on totta. Toisaalta on tarve luottaa koulutettuihin ihmisiin ja lääkäreihin, mutta itsestä tuntuu, että jos mikään ei muut niin mikään ei muutu.

Toinen kompastuskivi on se, että jos pääsisikin johonkin sellaiseen päihdekuntoutukseen, jossa ymmäretään, että päihteiden käyttäminen lopetetaan niin, että se lopetetaan, hoitoa ei yleensä makseta kovinkaan kauan. Ainakaan verrattuna tuohon ekaan hoitoon, jossa saa olla vaikka ikuisesti. Kompastuskivenä voi siis olla myös se, että syntyy tavalliseen perheeseen, jossa vanhemmat eivät pysty maksamaan hoitoa.

Seuraava “kanto johon kapsahtaa” on se, että jos onnistutkin raitistumaan ja menet vaikka lääkäriin ahdistuksen takia, sinulle määrätään siihen bentsoja tai kehotetaan menemään ensin mainittuun hoitoon.

Tässä muutamia kompastuskiviä luetellakseni.

 

 

Samilla on mikrofoni hampaassa

Lueskelin uutisointia päihdehoidosta, jota Suomessa tällä hetkellä toteutetaan. Pohdin mihin käytetyt hoitomenetelmät perustuvat.

Ikävä kyllä ne perustuvat väärinkäsitykseen. Ja vieläpä niin suureen väärinkäsitykseen, ettei sellaisen luulisi olevan sivistysvaltiossa mahdollista. Ainakaan selvin päin oleville ihmisille. On nimittäin käsitetty väärin se, että huumeiden käyttäminen ei olisikaan huumeiden käyttämistä. On käsitetty niin, että huumeiden antaminen narkomaanille olisikin päihdehoitoa. Tämä väärinkäsitys sitten kertautuu ja kumuloituu kaikissa siihen liittyvissä toimissa.

Vähän niin kuin huonossa farssissa, jossa joku näkee jonkun, mutta luulee sitä toiseksi ja sen jälkeen kertoo kolmannelle, että näki sen toisen,  joka sitten luulee toisen olevan ollut jossain, missä tämä ei ole ollut ja näin edespäin. Kunnes lopussa selviää, että eihän se niin ollutkaan ja sitten kaikkia naurattaa ja yhdeltä pääsee pieru ja housutkin tippuu ja yhteen ääneen todetaan, että oltiinpa hölmöjä kun luultiin.

Paitsi että Suomen päihdehoidossa ketään ei naurata nyt eikä tule naurattamaan sitten lopuksikaan. Eikä varmaan ihan helpolla myönnetä, että oltiinpa hölmöjä. Pieru voi kyllä päästä ja housutkin pudota ja itseasiassa se kuuluisa maito on jo kaatunut ja housuissakin on lämmintä ja haisevaa tavaraa. Rutistaminen taitaa siis olla jo turhaa…

Farssimainen väärinkäsitys tässä ns. päihdehoidossa näkyy sillä tavalla, että puhutaan siitä miten hyvin potilaat sitoutuvat hoitoon eli huumeiden käyttämiseen. Eikös he sitoutuneet siihen ennen sitä hoitoakin ja ettekös te juuri sitä huumeiden käyttämistä alkaneet hoitaa? Eikös se juuri ollut se ongelma, se huumeiden käyttäminen? Ja mitenkä se muuttui hoidoksi ja se käytetty huume lääkkeeksi? Mikään ei todellisuudessa muutu: henkilö käyttää huumeita.

Miksi sitä alettiin hoitamaan jos henkilö jo oli tavoitteessa eli sitoutunut käyttämään huumeita?

Nyt siihen huumeiden käyttäjän ympärille on laitettu hääräämään hirmu määrä ihmisiä, jotka jostain syystä pyytää sitä huumeidenk äyttäjää mm. pissaamaan purkkiin ja analysoi sitten sitä, että onko tämä henkilö käyttänyt huumeita? Siis jotain muita huumeita kuin niitä mitä hänelle on itse annettu. Mitä ihmeen väliä sillä on? Miksi te rääkkäätte niitä ihmisiä yrittämällä kontrolloida asiaa, jota ei voi kontrolloida? Olette itse todenneet, että henkilölle on annettava huumeita, koska hän ei pysty hallitsemaan käyttöä ja hänen on pakko käyttää. Jos henkilö kykenisi kontrolloimaan käyttämistä, hänellä ei olisi ongelmaa ja teidän ei tarvitsisi hoitaa häntä. Hän ei kykene ja te siksi hoidatte häntä, mutta vaaditte, että on kyettävä kontrolloimaan käyttämistä. Eikö tämä ole jotenkin ristiriitaista ja lisäksi turhaa?

Toisaalta annetaan lausuntoja, joissa kerrotaan miten hyvin näillä ”hoidossa” olevilla henkilöillä menee ja kuinka he käyvät töissä ja nauttivat elämästä. Huumeiden käyttöä ei kukaan ulkopuolinen edes huomaa.Vaikka mikään muu ei ole muuttunut kuin huumeen antaja ja se, että ne ovat ilmaisia. Onko siis niin, että jos riittävän rikas henkilö ostaa huumeita oikealta henkilöltä, hän menee amikseen ja sitten töihin. Eikö huumeiden käytöstä seuraakaan mitään muuta kuin taloudellisia ongelmia? Eikö Kurt Cobain ollutkaan oikeasti rikas? Ostiko Janis Joplin väärältä tyypiltä?

Alkoholi on Suomessa laillista ja alkoholistit kärsivät riippuvuuden aiheuttamista vaikutuksista silti.

Ei kai huumeongelma ole mikään ammatillinen dilemma?

Olenpa kuullut sellaisenkin tutkimustuloksen, että jos annetaan puhdasta heroiinia sairaalaolosuhteissa, se ei vaikuta mitenkään. Huumeiden vaikutus kuulemma perustuu niiden laittomuuteen. Eli tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että kieltolain jälkeen on voinut tempaista pullon kossua ja ajaa autoa ilman että ajaa ojaan; laillinen alkoholi ei vaikuta. Tämähän on nähtävissä Suomen rattijuoppoustilastoissa. Ihme, että ovat jääneet kiinni vaikkei heistä ulkoapäin mitään tämän tutkimuksen mukaan ole voinutkaan päätellä. Niin kuin ei voi päätellä perjantai-iltana Namun edessäkään, että kukaan olisi käyttänyt päihteitä.

Legenda kertoo myös heroinisteista, joille annettiin ilmaiseksi puhdasta heroiinia. He eivät halunneet enää ollenkaan käyttää, koska he pitivät niin paljon siitä laittomuudesta ja huumeiden hankkimisesta. Tämä kuulostaa järkevältä ja uskottavalta. Kukapa sitä haluaisi ilmaiseksi huumeita kun voi hankkia ne myös prostituutiolla ja viettää pitkiä aikoja vankeudessa. Vai eiköhän näilläkään henkilöillä enää huumeet toimineet kun ne muuttuivat laillisiksi?

Ihan oikeesti!

Joku ihan oikeasti kirjoittaa tällaisia juttuja. Mistä se tieto tulee?

Näissä samoissa uutisoinneissa kerrotaan, että kaduilla myydään vaarallisen vahvaa korvaushoitolääkettä. Tämä vaarallisen vahva korvaushoitolääke on klinikalla hoitava lääke, joka oikein käytettynä auttaa ihmistä. Miten huumeita voi käyttää oikein?

Huumeita kannattaa antaa niille, jotka haluavat niitä käyttää, mutta sitä ei saa sanoa päihdehoidoksi. Tai jos sanotaan niin sitten täytyy päätellä, että kaikki käyttävät narkomaanit ovat tällä hetkellä päihdehoidossa. Samoin baarissa istuvat Arska ja Veijo hoitavat itseään päivittäin etanolilla, vaikka käyvätkin välillä hoidostaan huolimatta katkolla. Tässä ei ole mitään kummallista, sillä siellä käyvät myös nämä muut ”päihdehoidossa” olijat. Katkon jälkeen he jatkavat sitä samaa ”päihdehoitoa” ja saavat sieltä lisää niitä huumeita. Eikö tässäkään ole mitään kummallista? Eikö edes siinä, että myös siellä katkolla ollessaan heille annetaan niitä huumeita? Miksi he siis ovat siellä? Mitä siellä tehdään? Eikö katkaisuhoidossa yritetä katkaista huumeiden käyttö? Eikös se ole vähän ristiriitaista sen kanssa, että se varsinainen ”päihdehoito” on huumeiden käyttämistä. Onko katkolla käynti siis vähän niin kuin retkahdus?

Tästä kyseisestä ”päihdehoidosta” uutisoidaan paljon ja sitä tutkitaan innolla. Ovathan tulokset poikkeuksellisen hyviä; lähes kukaan ei ole koskaan keskeyttänyt hoitoa eikä muutenkaan halunnut lopettaa sitä.

Jotain ikävää marinaa kuuluu silloin tällöin siitä, että joku tätä lääkettä myisi kadulle. Sekään ei kuulemma oikeastaan voi pitää paikkaansa. Eräällä klinikalla asiaa oli alettu oikein selvittämään. Ja kuten etukäteen arvata saattaa, epäilys oli ollut turhaa:kukaan potilaista ei kertomansa mukaan myynyt lääkkeitä kadulle. Henkilökunta kertoi, etteivät usko potilaiden valehtelevan koska kyselyyn oli saanut vastata suljetulla kirjekuorella ja nimettömästi!

Tämä menetelmä tosiaan vakuuttaa. Tuskinpa nyt narkomaani valehtelisi moista asiaa ja muutenkaan. Semmoinen käyttäytyminenhän on tuossa ihmisryhmässä täysin vierasta.

Tutkimustulokset muutenkin ovat niin kummallisia, että täytyy ihmetellä tutkijoiden päättelykykyä.

Ei huumeiden käyttäjien lausuntoja voi käyttää faktana tai edes suuntaa-antavana tietona. Eikös tuon nyt tiedä jokainen?

Tai jos voi niin käyttäkää sitten kaikki löpinä. Miksi ette julkista faktatietona sitä, että poliisi asentaa näiden henkilöiden hampaisiin mikrofoneja? Miksi ette pelasta Samia, jonka koko asunto on laitettu täyteen mikrofoneja ja kameroita ja jota poliisi seuraa yötä päivää? Samille on myös valtion toimesta asennettu elimistöön mato, joka vahtii ettei Sami käänny kolmea kertaa useammin päivässä vasemmalle. Miten olisi tutkimuksen tekeminen tästä aiheesta? Kaikki pohjautuisi Samin kertomukseen ja tuloksen johdosta poliiseille annettaisiin lähestymiskielto kaikkia huumeiden käyttäjiä kohtaan ja käyttäjät myös jatkossa läpivalaistaisiin joka päivä uusien matojen varalta.

Kuulostaako hullulta? Ei kuitenkaan läheskään niin hullulta kuin se, että ilmaisen huumejakelun väitetään olevan toimivaa päihdehoitoa.

Jos narkomaanit ovat sellainen ihmisryhmä, joiden puheilla on niin paljon painoa, että niiden perusteella koko Suomen oikea päihdehoito on lakkautettu, niin eiköhän kysellä lisää heiltä? Eiköhän käydä kysymässä Masalta läänillä, että pöllitkös sinä sen auton, josta sait tuomion, vai et? Ja jos Masa sanoo, että en, niin pyydetään vielä varmuuden vuoksi vastaus suljetussa kirjekuoressa. Jos kuoresta paljastuu sana ”en”, niin silloin on Masa syytön ja päästettävä heti vapaaksi.

Eikö johtopäätökset kannattaisi vetää siitä, mitä tapahtuu? Esimerkiksi siitä, että jos Kimin korvaushoitolääkkeet löytyy Vesan taskusta klinikan edestä, niin Kimi on ne myynyt Vesalle. Ja jollei rahaa löydy Kimin taskusta niin sillon Kimi on velkaukko tai Vesa hyvä vedättämään. Ihan sama mitä kukakin sanoo.

Joku linjahan asioissa olisi oltava. Johonkin uskomukset ja päätelmät pitäisi perustua. Jos ne ei perustu, ne on höperehtimistä. Jos ne perustuu narkomaanien omiin kertomuksiin, ne on edelleen höperehtimistä. Narkomaanit itse kutsuvat tämän tyyppisiä juttuja houreiksi, mutta tutkijat uskovat.

Ihmeen helpolla. Jopa niin helpolla, että melkein voisi luulla tässä piilevän jonkin muun motiivin. Siis jonkin muun kuin sen, että yks kaks on herännyt vilpitön halu ja tarve auttaa tätä ihmisryhmää, jonka hyvinvointi ei aiemmin ole kiinnostanut.

Melkein voisi luulla, että joku havittelee pääsyä huumemarkkinoille?

Ymmärrän, että henkilö, joka käyttää huumeita, on niin sekaisin, että voi puhua ja uskoa mitä vaan.

Mutta mitä vetää hoitava taho? Vai ihanko selvin päin tämmösiä puhutaan ja tehdään?

Minkälaisia päätelmiä asioista tehdään.? Itsestä tuntuu, etten pysty seuraamaan sitä päättelyketjua tai ainakin päädyn aina eri päätelmään. Eri päätelmään päädyn myös käyttävien ihmisten kanssa joka on ymmärrettävää; niin kuuluukin tapahtua. Olisi pelottavaa, että ajatusratani kulkisi heidän kanssaan samaa reittiä.

Yhden kiinnostavan huomion olen tehnyt. Yksikään käyttävä ihminen ei pysty samaistumaan eikä ymmärtämään mitään, mitä kirjoitan päihderiippuvuudesta. Luettuaan tekstejäni he tekevät poikkeuksetta samat päätelmät: minä en tiedä päihderiippuvuudesta mitään ja minä vihaan narkomaaneja.

Aluksi ällistyin tästä. Miten väärin voi tulkita? Sitten ymmärsin, että tämä vain vahvistaa käsitykseni siitä, että käyttävä ihminen ei ymmärrä mikä häntä vaivaa. Hän ei kerta kaikkiaan pysty näkemään sairautta itsessään, vaikka se hänelle kerrottaisiin. Tämän takia kannattaa romuttaa se ammattilaisten harha joka on valloillaan, eli että päihderiippuvainen itse tietäisi miten häntä pitää hoitaa ja mikä häntä auttaa.

Tarttukaa vaan rohkeasti asiaan ja alkakaa oikeasti hoitamaan asiakkaitanne. Asiakaslähtöisyys on kiva juttu, mutta se ei muissakaan sairauksissa tarkoita sitä, että asiakkaan olisi itse osattava esimerkiksi tehdä aivoleikkaus. Se tarkoittaa tämän sairauden kohdalla sitä, että asiakas päättää haluaako hän lopettaa huumeiden käyttämisen vai ei.

Nyt mieti hetki hiljaa tahollasi, että uskotko ihan oikeasti, että huumeiden käyttäminen voidaan lopettaa niin, että niitä käytetään?

Ja seuraavaksi, että miten tähän asiaan saattaisi liittyä satu, jonka nimi on Keisarin uudet vaatteet?

Uskallatko sinä sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita?

 

 

Timo ei voi asua

Suomalainen henkilö, jolla ei ole asuntoa, on yleensä sellainen, ettei hän voi asua. Hänen ongelmansa ei ole se, että hänellä ei ole asuntoa. Hänen ongelmansa on yleensä se, että hän käyttää päihteitä siinä määrin, ettei asuminen vaan onnistu. Hänellä on yleensä ollut asunto tai asuntoja, mutta ne ovat tavalla tai toisella nyt poissa. Joltain meni rahat viinaan ja joku kutsui niin monta kertaa ryyppykaverit ”yösijaksi”, etteivät naapurit vaan kestäneet. Asuminen on päättynyt.

Tällä hetkellä tämä henkilö sitten on ehkä jossain yömajassa tai asuntolassa. Tai, jos tuuria on, hän on asumassa asunnossa, jossa hänellä on oma asumisohjaaja. Asumisohjaaja pyrkii tukemaan tätä henkilöä, sanotaan häntä nyt vaikka Timoksi, arjen askareisiin niin, että Timo voisi asua jatkossakin.

Timolla on ollut päihdeongelmaa jo kaksikymmentä vuotta ja siitä on seurannut erilaisia vankeustuomiota ja muitakin huomautuksia yhteiskunnan ja muidenkin taholta. On selvää, että Timo nyt asuu ohjatusti juuri siksi. Timo ei ole voinut asua, koska juo viinaa ja vetää vähän muutakin. Tai on Timo aina hetken voinut, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun teevee on lauantai-iltana tippunut kolmen lasin läpi Timon asunnosta, on homma ollut selvä; Timo ei voi asua, koska Timo juo.

Uudessa asunnossa Timo ei ”tavallaan” saisi juoda, mutta minkäs teet, tuumaa Virpi, joka on asumisohjaaja. Alkoholin käyttäminen on Suomessa laillista ja Timo on aikuinen ihminen. Sitä paitsi, Timo on sanonut, että nyt menee paremmin, tietää Virpi myös. Työskentely Timon kanssa siis kannattaa. Päihdehoitoon Timo ei halua eikä edes pääsisikään, koska sellaisia rahoja ei vaan kunnalla ole. Timo sitä paitsi tietää, ettei hänelle sovi mikään hoito. Hänelle sopii korkeintaan keskustelut Virpin kanssa, mutta niin, ettei Timoa pakoteta mihinkään.

Maanantaisin kun Virpi tulee töihin hän soittaa Timolle ja jos Timo ei vastaa, hän menee käymään Timon asunnolla. Usein Timo makaa sammuneena ja joskus hän on niin huonossa kunnossa, että hänet täytyy viedä katkolle. Heti kun Timo tokenee, hän lähtee sieltä pois. Katkokaan ei Timolle oikein sovi. Se on tullut selväksi.

Tätä jumppaa jatketaan, kunnes joko Timo kuolee tai taloyhtiö kyllästyy Timon kavereihin. Ja niin tai näin, uusi ”Timo” jo odottaa päästäkseen asumaan. Vaikkei sekään voi asua. Ei yksin, ei yhdessä eikä ohjatusti. Koska silläkin on ongelma, joka pitäisi hoitaa ensin. Nimittäin se päihdeongelma. Sitä ei vaan hoideta, eikä edes ymmärretä vaatia innokkailta asujilta moista. Mitäpä se tähän liittyy, miettii Virpi, nythän on kyseessä asuminen, ei hoito.

Jos jokin on laillista, se ei mielestäni tarkoita, että se olisi mitenkään välttämätöntä tai järkevää. Jos henkilö tarvitsee tukea asumiseensa siksi, että hän ei pysty hallitsemaan elämäänsä päihteiden käyttämisen vuoksi, niin eikö olisi perusteltua vaatia tuetussa asumisessa päihteettömyyttä? Kun se päihteellisyys estää sen asumisen onnistumisen? Näin ei vaan läheskään aina tehdä, koska alkoholin käyttäminen on laillista.

Nykyäänhän myös huumeiden, tai joidenkin niistä, käyttäminen on laillista. Subutex- henkilöillä täytyy olla samat oikeudet kuin muillakin; heidän pitää mm. päästä katkolle. Ei lopettamaan sitä subutexia vaan niitä muita mitä vetää. Siellä sitten nuokutaan. Miten menisi suu jos katkolle tulisi Timo kaljojensa kanssa ja vaatisi, että hänen on saatava niitä siellä juoda, mutta että hän yrittää nyt päästä irti lonkerosta? Siellä on sitten niiden, jotka oikeasti haluaisivat apua, mukavaa seurata vieressä Timon kännäämistä ja subutex-henkilön narinaa. Edes katko ei ole enää päihteetön. Koska laki on semmoinen. Ollaan tultu pisteeseen, jossa edes päihdehoidossa ei voida vaatia päihteettömyyttä.

Luin juuri lehdestä jutun, jossa kerrottiin miten lainsäädäntö oli aiheuttanut nuorille ongelmia; jotkut olivat saaneet potkut koulusta ja joiltakin evättiin lupa toimia jo saadussa ammatissa. Jutussa harmiteltiin, miten ikävää ja kohtuutonta vahinkoa laki aiheutti. Näin asia esitettiin vaikka todellisuudessa ongelmia tuli siitä, että nuoret olivat käyttäneet huumeita ja jääneet kiinni. Merkintä rekisterissä oli seurausta heidän huumeiden käytöstä. Jutun tekijä selvästi sääli nuoria, mutta minkälaisen jutun hän kirjoittaisi kun joku nuorista jakaisi ”seulat positiivisena” väärin lääkkeet ja aiheuttaisi jonkun kuoleman? Olisiko taas lain vika, että tulisi seurauksia? Tällä logiikalla voisi kirjoittaa jutun, jossa todetaan, että yhden henkilön elämän pilasi täysin laki. Hän joutui 12 vuodeksi vankeuteen lain takia. Miten tämä henkilö koskaan enää pääsee kiinni elämään? Mitä siitä, että henkilö tappoi äitinsä ja siskonsa? Harmittaa vaan se laki.

Entä jos tyhmyys kiellettäisiin lailla? Loppuisiko tämä sekoilu, jota päihdepolitiikaksikin kutsutaan? Itse tulkitsen tämänkaltaisten kirjoitusten pohjustavan sitä, että huumeet, kannabis nyt ensin ja loput perässä, tullaan laillistamaan. Joissain maissa niin on jo tehty ja tulokset ovat olleet hyviä. Tietenkin. Tulokset ovat juuri sellaisia kuin halutaankin. Valitaan vaan oikeat mittarit. Tällä hetkellä mitataan kahta asiaa: huumekuolemia ja HIV:n leviämistä. Molemmat ovat vähenemään päin.

Se mitä taas ei mitata, on se sama mitä Timolle tapahtuu, vaikka alkoholi onkin laillista. Timolla ei mene hyvin. Timon maksa rasvoittuu, mielenterveys rakoilee ja askel lyhenee. Timo ei saa päihdehoitoa, vaikka valtio saa tuotot viinakaupasta. Saavatkohan ne nistit, sitten kun valtio kerää tuotot huumekaupasta? Kyllä varmaan, onhan niin luvattu ja sillä perusteella huumeet laillistetaankin kun aika on. Eihän nyt valtio hoitamatta jätä! Nytkin on niin hienot systeemit. On korvaushoitoa ja niin, korvaushoitoa. Muutahan ei kohta enää olekaan, mutta mitäpä siitä.

…kun valtio huumekaupan kaappasi ja muita kusetuksia

Jos jostain vähemmistöstä pitäisi olla huolissaan ja sääliä epäoikeudenmukaisuuksista, on se huumekauppiaat. Heiltä nimittäin vietiin leipä pöydästä ja sanottiin, että eläpä nuolaise ennen kuin tipahtaa… kannattaa nimittäin nuolaista vasta sitten kun on jo tipahtanut. Ja silloinhan on jo myöhäistä. Sen lisäksi, että poloisilla ei ole pokaa, koska koko onneton nistiremppala kipittää kiltisti joka aamu kupille, jonka valtio tarjoaa, on kohtelu muutenkin epätasa-arvoista. Kun pikku diileri, kutsuttakoon häntä tässä vaikka Raimoksi, ojentaa nuhruisen taskussa hautuneen subunsa henkensä pitimiksi, nappaa hänet lain pitkä koura ja ojentaa kovin. Tuomio tulee. Samaan aikaan lääkäri, jota tässä nyt kutsumme Mauriksi, koska se mielestäni sopii sanan lääkäri kanssa, jakaa samaa ainetta vasemmalle ja oikealle, ja saa osakseen hyväksyntää ja jopa ihailua. Edustaahan hän yhtä niistä älyköistä, jotka keksivät, että huumeriippuvuudesta voi selvitä vain ja ainoastaan käyttämällä niitä paljon ja koko ajan.

Tasa-arvon nimissä pitäisi myös Raimolle antaa, jossei nyt palkintoa, niin edes kiitos. Samalla aineellahan hän hoitaa asiakkaitaan. Mutta ei, Raimolla ei ole asiaa huumemarkkinoille siitä pitää huolen sekä poliisi, että Rise, jonka hellässä huomassa Raimo hiljaa pohtii pieleen mennyttä elämäänsä. Vaikka Raimo miten pohtii, hän ei ymmärrä.

Maurikaan ei ymmärrä, mutta ei näytä sitä. Eivätkä Maurin työkaveritkaan, olkoot he vaikka Ritvoja, oikein ymmärrä. Siksi heistä onkin parasta, ettei kukaan edes pysähdy miettimään. Ollaan niin kuin ei oltaiskaan, näyttäisi olevan hoitohenkilökunnan motto.

Eräänä päivänä, ihan kauniina, tapasin Maurin ja kysyin muutaman kysymyksen, joita olin pitkään miettinyt. Ensimmäinen niistä oli se, että kun korvaushoidossa annetaan huumeriippuvuudesta kärsivälle sitä samaa ainetta, jota hän muutenkin käyttää, niin eikö se ole sama asia kuin että alkoholistille annettaisiin hoidoksi viinaa? Tai jos haluttaisiin muuttaa se lääkkeeksi niin ihan vaan etanolia.

– Ei, sanoi Mauri. Ja sitä paitsi  tulee paljon halvemmaksi antaa huumeriippuvaisille aineet, kuin että he joutuisivat rikollisin keinoin hankkimaan rahansa niihin. Ei yhteiskunnan tarvitse kärsiä vai olisiko sinun mielestäsi oikeudenmukaista, että me kunnon ihmiset  joutuisimme pelkäämään ja olemaan narkomaanien rikosten kohteina?

– Ei olisi, vastasin hetken mietittyäni. Ja tosiaan, eihän sellaisen pillerin todellinen hinta voi olla kovinkaan paljon: vettä, kalkkia, bubrenorfiinia ja ehkä jotain sidosaineita. Mutta mitä maksaa kun perustetaan klinikoita ja pestataan sinne hoitohenkilökuntaa? Tekemään mitä? Sitä samaa mitä Raimo olisi tehnyt melkein omakustannushintaan. Jakamaan huumeita. Ja ai niin, näyttelemään. Näyttelemään, että kyseessä olisi oikeasti jonkinlainen hoito,  joka auttaisi huumeriippuvuudesta toipumiseen. Siinä saakin olla aika pokerinaama, että siihen pystyy, kun vuodesta toiseen katsoo Vesaa, joka kipittää kiltisti kuppinsa perässä. Vuosi vuodelta Vesa käy valkoisemmaksi, nyt jo niin, että oikein aurinkoisella säällä siitä näkyisi läpi, jollei sen nappiverkkarit olisi niin paskasta parkkiintuneet, ettei niitä läpäise mikään. Vesa vetää laillisen annoksensa lisäksi kaikkea muutakin. Mitä vaan, koska Vesan on pakko. Vesa on nimittäin narkomaani. Yöt se hiippailee verkkokellareissa ja pöllii milloin kiiltokuvia ja milloin lastenrattaita toivoen, että ne saisi vaihdettua mihin vaan mikä toimisi. Ritva on hoitanut Vesaa jo viisi vuotta.  Ritva päättelee, että tämä on se lopputulos johon pyrittiin. Ja onhan muutosta tapahtunut: ennen hoitoa Vesa veti vain silloin kun jostain sai, nyt hän vetää ihan joka päivä, myös jouluna ja juhannuksena.

Ja Vesa oli kertonut Ritvalle, että ennen kuin hoito oli alkanut, oli hän ollut lähellä lopettaa koko vetämisen, koska se oli ollut niin vaikeata. Ritva ei mieti sitä, että ainoa syy miksi kukaan maailman narkomaaneista koskaan haluaisin lopettaa käyttämisen, on se, että se on liian vaikeata ja seuraukset ovat liian kovia. Ettei enää kerta kaikkiaan kestä sitä. Ettei halua olla ilman asuntoa. Ettei halua myydä mummoaan ja istua linnassa. Ritva ei ajattele sitäkään, että huumeet on niin kuin olisi joka päivä tivolissa ekaa kertaa. Ne on niin kuin ensirakkaus, joka toistuu joka päivä uudelleen. Miksi kukaan lopettaisi mitään sellaista, mikä aiheuttaisi vain hyvää? Onhan Ritva ja Mauri yhdessä tuumin varmistaneet sen, että ongelmia ei enää tule. Huumeita riittää ja niiden jakaminen tuntuu ihan hyvältä, kunhan kutsumme niitä lääkkeiksi.

Toinen kysymykseni koski riippuvuutta, mutta Mauri pysäytti minut heti, sanomalla:

– Se on vain yksi selitysmalli. Ei kyseessä ole välttämättä riippuvuus tai sairaus. Jotkut vaan ovat tuollaisia, sanoi Mauri ja jatkoi:

– Voi olla,  että se menee siitä sitten ittellään ohi tai jos ei mene niin kuitenkin ihmiset ovat niin erilaisia, että ei voi yhtään tietää mikä kellekin auttaa. Tänä päivänä tätä työtä tehdään asiakaslähtöisesti, sanoi Mauri ja nipisti minua poskesta.

– Jos asiakas ei koe, että hänellä on ongelmaa niin keitä me olemme sitä hänelle kertomaan, kysyi Mauri.

– Eli eikö kukaan tiedä mistä tässä kaikessa on kysymys? kysyin ihmetellen, koska minulle asia oli aivan päivänselvä. Eikös päihderiippuvuus aiheuttanut Suomessa niin valtavia kuluja, että se motivoisi tutkijat selvittämään mistä on kyse ja mikä siihen auttaa? Itse voisin ihan ilman Himasen tulevaisuuustutkimusrahoituksen kaltaisia masseja tehdä nopean arvion siitä mistä on kyse ja mihin tulevaisuudessa mennään tämän asian tiimoilta: Jos katson Arskaa torilla niin jo siitä voin päätellä jotain. Arska ei juo siksi, että olisi kivaa tai bileet tiedossa. Arska ei myöskään juo siksi, että hän olisi tyhmä, vaikka vuosikymmenien tärpätit onkin jokusen aivosolun liuottanut. Arska tietää, että kuset housuissa on ikävää ja rappukäytävässä nukutaan juuri juomisen takia. Arskalla oli perhe ja oli mersu. Oli lapsi joka oli tärkeämpi kuin koko elämä. Silti Arska irrotti otteen kaikesta siitä, koska Arska juo. Eikä Arska ollut ”tollanen” syntyessään. Firman bileissä se oli kuin muutkin. Otti ja seuraavana päivänä ei ottanut. Ennen kuin se alkoi ottamaan seuraavana päivänäkin. Kun vaimo alkoi oirelemaan muuttamalla siskonsa luokse teki Arska päätöksen ja lupauksen lopettaa tai pitää ainakin taukoa. Ja yhtenä päivänä, kun ne päätökset tauoista ja lopettamisista oli juotu jo niin monta kertaa, ettei niitä ollut ketään kuuntelemassa, Arska tajusi ettei voisi lopettaa. Sitä Arska ei tajunnut, miksei se onnistunut: pitihän miehen sanaan voida luottaa.

Kun juo, Nurmion sanoin pellot ja kaappikellot, vaikkei haluisi, niin mistä on kyse? Selkärangattomuudestako? En usko. Suomalainen mies jos kuka on tunnettu sisukkuudesta, joka kuitenkin kuningas alkoholin edessä valuu maan rakoon.

Mielestäni on päivänselvää, että kyseessä on sairaus. Ja joka muuta väittää puhuu täyttä paskaa, motiivinaan joko hyötyä omasta tai jonkun toisen päihderiippuvuudesta. Sairauskäsitystä tukee myös se, että näyttäisi olevan niin, että kun kerran hallinnan menettää, se ei enää palaudu. On tutkimuksia, joissa on kuvattu sitä mitä päihteet aivoille tekevät. Ne synnyttävät eräänlaisen palkintoradan, josta sitten muodostuu pakkomielle ja riippuvuus, jota ilman ihminen ei pysty elämään. Hänen vaihtoehdoikseen jäävät joko ruokkia palkintorataa koko ajan tai lopettaa kokonaan. Ikuisesti. Ja silloin alkaa tuntumaan pahalta ja se on se syy miksei lopettaminen  käy ihan noin vain. Jotain samaa siinä on kuin pakko-oireisessa häiriössä, jossa henkilön täytyy vaikkapa räpsytellä valoja tuhat ja yksi kertaa torjuakseen ahdistuksen. Se mielletään helposti sairaudeksi, mutta se, että Arska vetää elämänsä vessasta alas, ei. Ehkä siksi, että pelätään, että se pääsee liian helpolla. Sehän voisi sanoa, että no ku emmä voi tälle mitään ku mää oon sairas. Mitä sitten? Jos olisimme yhdessä päättäneet, että kyseessä on sairaus, voisimme kertoa Arskalle, että apua on tarjolla. Et ole vastuussa sairaudestasi, mutta toipumisestasi olet.

Mutta koska Mauri ja kumppanit haluavat pitää tilanteen epämääräisenä, on ehkä parempikin, että Arska juo eikä yritäkään lopettaa. Todellista apua ei nimittäin ole tarjolla. Ei ainakaan Maurin tai Ritvan puljussa. Arska on onneksi hyvässä asemassa. Häntä ei ala kukaan hoitamaan juottamalla viinaa, vaikka hän sitä toivoisikin.

Toisin on Vesalla. Vesasta on alkanut tuntua siltä, ettei hoito oikein auta. Ainakaan jos tavoitteena olisi se, ettei hän enää käyttäisi huumeita. Kerran hän puhui aiheesta Maurille ja Ritvalle. Hän kertoi, että oli ajatellut lopettaa koko hoidon, koska se ei oikein tuottanut tuloksia. Sekä Mauri, että Ritva pelästyivät ja vakuuttivat Vesan siitä, että lopettaminen johtaisi retkahtamiseen. Vesa ei kehdannut kysyä, että mihin hän voisi retkahtaa, sillä hänhän koko ajan käytti kaikkia mahdollisia aineita.

– Minkälaisia tuloksia olette saaneet? kysyin seuraavaksi.

– Voi, todella hyviä, vastasi Mauri. Melkein kaikki ovat sitoutuneet hoitoon!Tiedätkö mitään muuta hoitomuotoa, johon narkomaanit sitoutuisivat näin hyvin?

En tiennyt, mutta en myöskään tiennyt mitään muuta hoitomuoto, jossa käytettäisiin huumeita. Maurin asiakkaat olivat siis sitoutuneet siihen ihan samaan jo ennen hoitoakin. Ja oletettavissa olisikin, etteivät Maurin asiakkaat myöskään ihan helpolla hoitoa lopettaisi. He olisivat hoidossa juuri niin kauan kun sitä jatkettaisiin. Niin kauan, että joku uskaltaisi paljastaa vedätyksen. Uskaltaisi kertoa, että ei kyseessä ole oikeasti mikään hoito, ainoastaan ilmainen huumejakelu.

– Miksi meidän pitäisi estää ihmisiä käyttämästä kun se ei onnistu? kysyi Mauri vuorostaan minulta.

Niin, en tiedä, mutta jos lopettaisimme lässyttämisen korvaushoidosta hoitona, voisimme muuttaa monia asioita ja pelastaa ihmisiä. Jos se miellettäisiin huumejakeluksi, sinne ei ehkä ohjattaisi vasta 18-vuotta täyttäneitä, jotka eivät ole vasta kuin kokeilleet, mutta jäävät tämän loistavan hoidon ansioista loppuelämäkseen siihen. Jos puhuisimme korvaushoidossa olevista niin kuin muuallakin, eli mieltäisimme heidät käyttäviksi ihmisiksi, ymmärtäisimme, ettei sinne pidä suunnata resursseja. Mikä järki on hoitaa käyttävää ihmistä, joka haluaa käyttää? Sama kuin mentäisiin humalaisen Arskan kanssa baariin piirtelemään tavoitekaavioita.

Alettaisiin auttamaan niitä, jotka haluaa apua ja oikeasti lopettaa. Tosin se joukko on häviävän pieni, johtuen juuri siitä, että huumeita jaetaan valtion puolesta. Houkutuksia olisi ihan ilman sitäkin, että kysytään haluatko hoitoon, jossa joudut kohtaaman itsesi vai hoitoon jossa käytetään huumeita?

Tänä päivänä lääkkeettömät hoitolaitokset on nurin, johtuen juuri korvaushoidosta. Sen kanssa voisi kilpailla vain antamalla hoidossa huumeiden lisäksi myös rahaa. Hoitolaitokset myös kilpailutetaan ja tunnetustihan on aina ollut niin, että halvin on paras. Hoitopaikat joutuvat miellyttämään asiakkaitaan säilyttääkseen ne ja sen vuoksi hoidon sisältönä onkin vain ”kaikkee kivaa”. Jollei käydä laskettelemassa niin sitten asiakas haluaa johonkin muualle. Uskomatonta pelleilyä, joka mahdollistetaan sanomalla jo aiemmin mainittu lause: ”kaikki ihmiset ovat erilaisia ja heille auttaa erilaiset asiat”.

Höpö höpö, sanon minä. Sillä ei ole mitään väliä millainen ihminen on kyseessä kun sairaus on sama. Sanooko syöpälääkäri, että kaikille hoidot on eri ja yleensä sellaiset mitä asiakas itse haluaa? Ja sanooko asiakas, että ei kiitos, en halua sädehoitoa enkä kemoterapiaa, koska ne tuntuvat ikävältä, haluan, että minun kanssani askarellaan ja että minulle puhutaan mukavia. Jokuhan voikin sanoa, mutta ei kai yksikään lääkäri suostu? Tai jos suostuukin niin toivottavasti myös kertoo, ettei se auta itse sairauteen. Voi olla kiva kokemus, mutta siinä se.

Päihdehoidossa henkilökunta kuuntelee mitä asiakas haluaa ja alkaa toteuttamaan sitä. Henkilökunta ei tiedä mikä auttaa. Henkilökunnalla voi olla jonkinlainen tuntuma siihen, tai ainakin koulutuksen johdosta pitäisi olla, ettei esimerkiksi kohtuukäyttö onnistu tai ole mitenkään mahdollista jos kyseessä on henkilö, jolla on päihderiippuvuus. Silti jos asiakas sanoo, että haluaa kohtuukäyttäjäksi, alkaa henkilökunta tukemaan sitä suunnitelmaa. Vaikka kyseessä olisi torin Arska, jonka kohdalla olisi jo tuhat kertaa nähty ettei onnistu. Siinä istutaan ja lässytetään ja kun asiakas sitten juo itsensä hengiltä sanotaan, että hän ei ollut valmis ja että se on asiakkaan vastuulla. Niin kuin tietysti viimekädessä onkin, mutta missä on henkilökunnan vastuu?

Jos ette tiedä mikä auttaa niin älkää auttako! Älkää tehkö mitään ennen kuin olette selvittäneet itsellenne mikä voisi auttaa päihderiippuvuuteen. Ennen sitä aiheutatte puheillanne ja myötäelämisellänne vai haittaa.

– Tiedätkö sinä MUKA mikä auttaa? kysyi Mauri.

– Tiedän, vastasin.

On muutama asia, joiden tapahduttua on päihderiippuvuudesta kärsivällä edes mahdollisuus selvitä. Ensinnäkin hänen tulisi tulla tietoiseksi siitä mikä häntä vaivaa. Päihderiippuvuus on nimittäin itsensä kieltävä sairaus, jota ei ole helppo nähdä itse vaikka muut näkisivät sen kuustakin katsottuna. Esimerkkinä koko kansan Matti Nykänen. Matin tyttöystävät ja lapset tietävät, että Matti on holisti. Suomen kansa tietää, että Matin ei kannattaisi juoda koska sillä on ongelma, mutta Matti itse ei tiedä. Matti antaa lausunnon lehteen, että hän ei oikein tiedä, mikä hänen suhteensa on alkoholiin.

Jos asiakas käsittää tilansa sairautena ja näkee sen aiheuttamat seuraukset sekä itselle, että ympäristöön, voi hän  motivoitua lopettamaan. Sen jälkeen hänen tulisi saada tietoa siitä miten eletään raittiina. Turha henkilökunnan on sitä kysellä asiakkaalta. Mistä helevetistä se sen tietäisi? Sehän on ollut jurrissa 60-luvulta asti ja jollei se pysy hiusmuodissa mukana niin en usko, että sillä voisi olla tietoa raittiista elämästäkään. Sitä paitsi, jos se sen tietäisi niin eikös se olis jo raitistunut ajat sitten.

Asiakkaan tulisi oppia käsittelemään tunteitaan, koska ne on juuri ne mihin juodaan ja vedetään. Ehkä voitaisiin varovasti Vesallekin kertoa, että on olemassa muitakin tunteita kuin vitutus ja oikeastaan sekään ei ole tunne.

Ja sitten henkilökunta voisi kerätä myös tietoa siitä minkälaista yleensäkin on Suomessa elää ilman päihteitä. Tietoa siitä saa ihan vaikka olemalla itse selvin päin. Vaikka edes viikon. Jokainen viikonkin selvin päin ollut tietää, ettei se ole välttämättä helppoa. Kannattaa siis huomioida se, että olette tarjoilemassa asiakkaalle tulevaisuutta, jossa ollaan ikuisesti selvin päin, siitä ei ehkä ihan ilman tukea selviä.

No, Arskalla ehkä on mahdollisuus tämän päivän Suomessa, johtuen juuri siitä, ettei häntä ole alettu hoitamaan. Raimo päätyy vapauduttuaan korvaushoitoon ja Vesakin jatkaa sitoutumistaan kunnes kuolee.

– Tämän päivän narkomaanit onneksi elävät pitkään, naurahtaa Mauri ja tietää, että se on heidän ansioitaan.

Itse mietin, että syytään. No mitä sitä elämänlaadusta kunhan pituutta riittää. Ja eihän sitä tiedä, voihan olla, että Maurin hoito ihan kohta alkaa toimimaan. Ainakin olen kuullut yhdestä tyypistä, jolla se auttoi ja se oli mennyt yliopistoon. En viitsinyt sanoa, että tiedän muitakin narkkareita, jotka ovat yliopistossa, mutten pidä heitä kovin onnistuneina. Vaan nimenomaan narkkareina. Ja mitäpä niistä muutamasta tuhannesta ”Vesasta”, kun se yks meni yliopistoon.