Reino ja akka

Kun Reino käy ahon laitaa ilman paitaa, voi näyttää siltä, ettei hänellä ole huolen häivää. Hän käyskentelee tiluksillaan ja vilkuttaa iloisesti naapureille. Reino on pidetty mies, jolla on kaunis vaimo. Viime vuosina vaimo on nähty enimmäkseen suu viivana kukkapenkkiä nyppimässä.
Reino käy naapureilla kylässä ja kertoo, kuinka ahkerasti tekee työnsä. Hänelle maistuu juoma, ja kaikki ymmärtävät miksi: onhan vaimo heittääntynyt hankalaksi ja työpaineet kovat. Naapurit läpsivät kilvan Reinoa selkään: kerrankos täällä eletään. Kun Reino on juonut itsensä jalattomaksi, naapurit kantavat hänet omalle mökilleen. Heidän käy sääliksi, kun vaimo sättii Reinoa.

Syksyn tullen katoavat maisemasta perhoset ja sitten Reino, joka siirtyy kaupunkiasuntoonsa vaimon kanssa. Pikkuhiljaa vaimo muuttuu akaksi. Reino menee joka päivä töihin ja hoitaa virkansa säntillisesti. Maanantaisin Reino tulee töihin taksilla ja kaikki ymmärtävät, ettei akkaa jaksa selvinpäin.

Pikkujouluissa Reino vetää perseet ja laulaa karaokessa tiptappia uudestaan ja uudestaan. Hän kaatuilee puvunhousut piloille ja oksentaa taksissa sihteerin syliin. Seuraavalla viikolla Reino tekee vain kolmipäiväisen työviikon, ja hänen perässään leijailee vanhan viinan haju.
Pomo ymmärtää, että Reinolla on rankkaa. Syynä on se sama muija, joka pilaa kesälomatkin. – Kyllä meressä kaloja riittää, pomo sanoo ja lähettää Reinon Viroon työmatkalle. Työmatka venyy, koska Reino ei pääse paluumatkalla laivaan. Hän on liian humalassa ja potkii karate-potkuja terminaalissa.

Keväällä hankaluudet jatkuvat.
– Hemmetin hemmetti, sanoo Reino, kun saa uutisen, että isoisä on kuollut. Hän kirskauttaa heti pullon auki ja juo pitkän kulauksen. Akka huokailee olohuoneessa, ja siksi Reino tempaisee uudenkin siivun.
Hautajaisissa Reino ei pysty kantamaan arkkua, vaikka haluaisikin. Serkku väittää, että Reino on liian humalassa. Siksi ja myös sen takia, ettei saa kantaa arkkua, Reino tempoo taskumatin tyhjäksi jo ennen kuin isoisä on kuopassa. Reinoa harmittaa, että muutkin kuin akka ovat ilkeitä hänelle. Muistotilaisuudessa Reino itkee äänekkäästi isoisää ja tiputtaa voileipäkakun lattialle. Serkku katuu, että kielsi arkun kantamisen. Kaikki olisi mennyt hyvin, jos Reinoa olisi kohdeltu oikein.
– Hyvä mies Reino on, ja aina se on työnsä hoitanut, Reinon isä toteaa.
– Kai mies juhlia saa, Reinon äiti sanoo, kun Reino tanssii pöydällä.

Seuraavana aamuna akka ilmoittaa, että hän jättää Reinon. Akka ei tajua, että juuri nyt on muutenkin vaikeaa.
– Et sinä nyt saa lähteä, Reinon äiti huutaa puhelimessa akalle. -Ei Reino kestä!
Reinon isä tulee puhelimeen:- minkä takia sinä hyvän miehen jätät?
Akka vastaa, ettei jaksa katsella juoppoa.
Reino isä lyö luurin korvaan.
– Ei meidän poika mikään alkoholisti ole, isä sanoo äidille.
He ovat yhdessä iloisia siitä, että Reino pääsee akasta eroon.
– Ei tajua akka, millaisen kultakimpaleen menettää, äiti sanoo ja vetää takin niskaansa. Hän ajaa kaupan kautta ja vie Reinolle joghurttia. Reino on niin surullinen, ettei hän pysty syömään mitään kiinteätä. Ainoastaan maitotuotteita ja kaljaa.

Reinolla on yksi syy lisää juoda. Tällä kertaa hän ei pääse töihin ollenkaan. Työpaikkalääkäri kirjoittaa sairaslomaa ja päivittelee Reinon kovaa kohtaloa:
– jätetty mies voi tuntea arvottomuuden tunteita.
– Etenkin, kun on aina tehnyt parhaansa, Reino täsmentää ja jää kuukaudeksi huilaamaan. Kun hän palaa töihin, hän tärisee kuin horkassa. Työkaverit leimaavat Reinon kellokortin, kun hän myöhästyy ja selittävät pomolle, milloin mitenkin Reinon työpaikalla nukkumiset ja poistumiset. Talkoohengellä tehdään Reinon hommat, koska kaveria ei jätetä, ja miestä autetaan mäessä.

Loputtoman huono tuuri jatkuu. Yhteiskuntakin liittyy kiusaajien joukkoon ja estää Reinolta lopullisesti töihin menon. Poliisi puhalluttaa Reinon ja vie miesparalta ajokortin. Ja niin kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, joutuu Reino oikeuteen. Niin kohtuutonta kuin se onkin, Reinon pitää istua samoissa saleissa kaikenmaailman rikollisten ja rattijuoppojen kanssa.
– Jos olisin ollut selvinpäin, niin en ikinä olisi ajanut humalassa, Reino kertoo tuomarille, joka raapii päätänsä mutta ei anna ajokorttia takaisin.

Kun mökkikausi seuraavana kesänä alkaa, Reinoa ei pihapiirissä näy. Hän vetää tiukkaa mökissään. Työpaikka on mennyt, vaimo on lähtenyt ja isoisäkin kuoli. Reinon säälii itseään. Hän ei välitä, vaikka henki menisi. Sittenpähän saisivat katua kaikki, jotka ovat häntä kohtaan tehneet vääryyttä.
– Akka, serkku ja koko yhteiskunta, Reino kertaa.

Samaan aikaan ex-akka istuu kesäteatterissa. Lierihattu suojaa auringon paahteelta, kun hän odottaa esitystä alkavaksi. Kun hän katsoo näytelmän lavasteita, hän tajuaa, että on ollut itsekin lavastaja ja kulissien pystyttäjä. Monta vuotta hän lakaisi tapahtumat maton alle ja selitteli Reinon tekemisiä. Hän muistaa, miten oli raahannut Reinon kusemaa villamattoa pesulaan. Naapuripitäjään asti piti viedä, ettei jutut lähtisi liikkeelle. Akka kertoi tarinaa koiranpennusta, joka ei vaan oppinut sisäsiistiksi.
– Minkäs rotuinen koira teillä oikein on, kun näin vanhaksi elää? pesulan mies kysyi.
Akka oli laskenut päässään, että 15 vuotta oli mattoja raahannut. Sen jälkeen he ostivat uusia mattoja ja lopulta luopuivat niistä kokonaan.
Akka kiitti luojaansa, ettei lahjakkuutta ollut lavastamisen lisäksi riittänyt näyttelemiseen. Posket olivat puutuneet monta kertaa, kun hän oli näytellyt iloista vaimoa, jonka elämässä kaikki oli mallillaan. Lopulta kuitenkin peilistä oli katsonut surullinen nainen, joka ei kestänyt enempää.

Esityksen jälkeen akka käveli jokirantaa pitkin omaan kotiin ja hetken päähänpistosta päätti soittaa Reinolle.
Reinon surkea ääni muuttui syyttäväksi, kun hän tajusi kuka soittaa. – Sä olet tuhonnut mun elämäni, Reino huusi.
Akka sulki luurin. Reinon näytelmä ei loppuisi ennen kuin todellisuus tavoittaisi hänet. Siihen menisi kauan, ehkä koko elämä.

Teatterissa näytelmä päättyy siihen, kun valot sammuvat ja verhot menevät kiinni. Alkoholistin elämässä ei käy näin. Vaikka hän itse väsyisi kulissien pystyssä pitämiseen, ympäristö alkaa huolehtimaan niistä. Työkaverit, äidit, isät ja vaimot kertovat sellaista tarinaa, jonka he kuvittelevat auttavan alkoholistia. He ymmärtävät, tukevat ja peittelevät tapahtumia. He ajattelevat, että pahinta alkoholistille olisi se, että totuus tulisi esiin ja hän joutuisi kohtaamaan seuraukset. Alkoholisti ehkä menettäisi työnsä, tai hänet saatettaisiin ohjata hoitoon. Hän ehkä joutuisi tekemisiin todellisuuden kanssa. Hän saattaisi tulla tietoiseksi juomisestaan. Tämän seuraksena hän voisi ymmärtää, että on sairastunut päihderiippuvuuteen ja hänen olisi otettava siitä vastuu. Jos hän tekisi niin, hän saisi elämänsä takaisin. Se ei ole mielestäni huono vaihtoehto.

Reino ei elämäänsä saanut. Hän joi sen pullo kerrallaan suloisen katkeraan loppuun saakka. Äiti hautasi poikansa ja kirosi isän kanssa akkaa, jonka syytä kaikki oli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *