Omasta vastuusta ja valinnoista pidetään kovaa meteliä. On tärkeää, että jokainen tietää olevansa vastuussa itsestään. Luultavasti siksi, että jos jotain käy, syyllinen on jo etukäteen selvillä. Vastuussa ollaan monesta muustakin kuin vain itsestään. Päihderiippuvaiset etenkin ovat kovasti vastuussa. Se on erityisen tärkeää. Isoon ääneen hoetaan, että omilla valinnoilla on merkitystä ja itse olet tästä vastuussa.
Olen alkanut miettimään asiaa. Oikeastaan jopa pohtimaan. Kirjoitin aiheesta vähän jo aiemmin, mutten ehkä ihan saanut sanottua sitä mitä ajattelin. Yritän siis uudestaan.
Mitä tarkemmin tätä vastuuasiaa pohdin, sen vaikeampi minun on löytää sitä oikeaa hetkeä, jolloin tuo vastuunotto olisi pitänyt kunkin henkilön kohdalla tapahtua.
Milloin se on? Olisiko tulevan alkoholistin siis tiedostettava tuo asia etukäteen? Tai kai kaikki sen jotenkin tiedostavat, mutta en usko, että ne jotka eivät ole alkoholisteja, ovat vain niitä jotka tajusivat varoa. Suurin osa ottaa ekan huikan. Mistä 13-18-vuotias voisi tietää meneekö kaikki hyvin? Tai edes, että miten kaiken kuuluisi mennä? Miten tuossa vaiheessa voisi vaikuttaa asiaan, joka yleensä tapahtuu vasta vuosien päästä? Ja tietenkin niin, ettei sitä voi mitenkään kuvitellakaan omalle kohdalle.
Onko se kohta silloin kun se lähtee käsistä? Kun on juonut yhden työpaikan ja kolme muijaa? Eikös siinä vaiheessa ole jo riippuvainen, jolloin hallintaa ei enää ole? Miten sitä silloin voisi hallita enää niin, ettei tulisi alkoholistiksi? Jos on kerran tullut jo?
Näyttää siltä, että ensin on liian aikaista ja sitten vähän paljon myöhäistä.
Itse näen, että ainoa kohta, jossa vastuuta voidaan alkaa jakamaan tälle henkilölle, on se, jolloin hän käsittää tilanteensa ja hänelle annetaan keinot sen muuttamiseksi. Vastuuta ei voi antaa ilman, että kumpikin näistä toteutuu. On turha ojennella ohjeita henkilölle, joka ei käsitä tarvitsevansa niitä. Tai, vastaavasti auttaa näkemään tilanne mutta ei anna välineitä siitä toipumiseen. Se on vähän sama kuin jäihin pudonneelle selostaisi veden lämpötilaa ja syvyyttä; ehkä hukkuva enemmän hyötyisi pelastusrenkaasta tai edes köydestä.
Itseä ihan eniten kiinnostaa kuitenkin se, miksi erityisesti päihderiippuvaisen koetaan olevan itse vastuussa sairaudestaan? Miksi se on niin tärkeää? Miksi kukaan olisi niin hullu, että aiheuttaisi itselleen kuolemaan johtavan sairauden tarkoituksella. Jos se taas aiheutetaan vahingossa niin onko se henkilön oma syy? Onko hän siitä vastuussa?
Mistä nämä henkilöt, jotka myöhemmin tulevat sairastumaan alkoholismiin, voisi etukäteen tunnistaa? Itse olen löytänyt yhden yhteisen nimittäjän. Olen tavannut tuhansia päihderiippuvaisia ja jokainen heistä on kuvannut varhaisia kokemuksiaan seuraavin sanoin: oli tunne, että en kuulunut joukkoon, tai, tuntui että olen erilainen kuin muut.
Toisaalta, auttaisiko se mitään vaikka etukäteen voitaisiin tietää keille riippuvuus tulee syntymään? Jos nämä henkilöt eivät koskaan koskisi päihteisiin, ilmenisikö riippuvuus jotenkin muuten?