Niin sanotut ”tulokset”

Kun Lasse Virèn aikoinaan juoksi vuoden 72 Olympialaisissa kultaa, mitattiin tulosta ottamalla aikaa juoksusta. Aikaa Lassella meni juosta tuo 10 000m 27.38,4. Se oli tulos. Mainittavaa voi olla se, että Lasse törmäili matkalla ja hän kupsahti nurin, mutta nousi ylös ja jatkoi juoksuaan voittaen koko kisan. Samalla hän teki maailmanennätyksen.

Se mitä kaikkea muuta tuosta juoksusta seurasi, tarina ei kerro. Voin kyllä kuvitella, että Lassea on sen jälkeen lykästänyt. Mahdollisesti on voinut kotona viltti heilua ja jollei rouvaa ole ollut niin urheiluseuran Pirkko on voinut silittää myötäkarvaan.

Mutta se ei ole se tulos.

Missään ei lue, että Lasse Virèn juoksi kilpaa ja sai pesää. Sitä ei lue siksi, ettei se ole se tulos. Tulos on se aika. Sitä voidaan kutsua maailmanmestaruudeksi ja voitoksi. Mutta ne muut, joita siitä seurasi, eivät olleet tuloksia vaikka seurasivatkin siitä.

Kun lähdetään hoitamaan päihderiippuvuutta ja mittaamaan sen tuloksia, pitäisi mitata vain sen tuloksia jos haluaa saada selville hoidon vaikutuksen. Pitäisi siis mitata sitä miten päihderiippuvuuteen on kyetty annetulla hoidolla vaikuttamaan. Miten hoito on vaikuttanut päihderiippuvuuteen.

Päihderiippuvuus näkyy niin, että henkilö käyttää päihteitä pakonomaisesti eikä kykene lopettamaan, vaikka siitä aiheutuu kiistattomasti haittoja. Hän ei myöskään kykene vähentämään tai kohtuukäyttämään päihteitä, koska hän on päihderiippuvainen.

Ei siis ole tolkun hommaa lähteä hoitamaan henkilöä niin, että yrittää saada häntä vähentämään päihteidenkäyttöä. Ainoa mahdollinen tavoite on lopettaa käyttäminen kokonaan. Tai sitten täytyy jatkaa käyttämistä.

On järkevää mitata tuloksia, koska niiden perusteella voidaan sitten päätellä auttoiko annettu hoito vai ei. Kannattaa kuitenkin mitata tuloksia siitä, mitä on tehty eli siitä päihdehoidosta ja nimenomaan sen vaikutuksista päihderiippuvuuteen. Jos aletaan mittaamaan hoidetun henkilön juoksunopeutta niin kuin mitattiin Lassen kohdalla, voidaan saada ihan hyvä tulos. Tulos voi kertoa montakin asiaa, kuten sen, että jos nopeus on ollut kova, henkilö on ollut luultavasti selvin päin juostessaan. Muuta se ei ehkä kerro liittyen päihderiippuvuuteen.

Kannattaa siis vaan mitata onko hän ollut raittiina vai ei ja laittaa rasti siihen ruutuun, jota tulos kuvaa. Jos hoidetaan sata potilasta vuodessa ja 98% rasteista on sarakkeessa ei, kannattaa muuttaa hoitomenetelmää. Hoito ei silloin toimi.

Korvaushoidosta saadaan hienoja tuloksia. Asiakkaat sitoutuvat siihen hyvin. He sitoutuivat aiemmin myös sille toiselle ”klinikalle”, josta Vesku diilasi subuja. Veskulle vaan joutui maksamaan ja siksi on kaikkien kannalta järkevää, paitsi siis Veskun, käydä sillä firmalla, jolta saa ilmaiseksi aineet.

Tulos: nolla.

Henkilö ei raitistunut, hän käyttää edelleen. Sillä ei ole väliä keneltä tuo käytettävä aine tulee tai mitä siitä puhutaan. Huumeiden käyttäminen on huumeiden käyttämistä riippumatta siitä onko se laillista vai ei.

Jotkut asiakkaat eivät oheiskäytä korvaushoidon lisäksi.

Tulos: nolla.

Henkilöt käyttävät edelleen korvaushoidossa annettavia aineita, jotka ovat niitä samoja kuin aiemminkin, mutta ne ovat laillisia.

Jotkut korvaushoidossa olevat käyvät töissä.

Tulos: nolla.

On mahtavaa kun ihmisten elämänlaatu paranee ja he pääsevät kiinni elämään, mutta siitä riippumatta, he edelleen käyttävät huumeita. Se ei ole mielipidekysymys vaan fakta.

Muualta on raportoitu, että monet saavat asunnon.

Silti tulos on edelleen nolla.

Päihdehoitoa mitatessa pitää mitata päihdehoitoa.

Asiakkaat kokevat lähes poikkeuksetta, että heidän elämänlaatunsa on parantunut, on myös yksi yleisesti mitattu tulos. Kuivitteleeko joku, ettei heidän elämänlaatunsa aiemmin parantunut joka kerta kun kamaa meni verenkiertoo? Tai jos joku muu antaisi heille subuja niin eivätkö he kokisi elämänlaatunsa parantuneen?

Kyllä ja ilman muuta! Jos haluaa käyttää huumeita, kannattaa mennä korvaushoitoon. Itse asiassa se on täsmälleen se sama reitti, mitä kautta kaikki muutkin ovat raitistuneet: käyttämällä päihteitä. Pitäisi vaan ymmärtää, että se ei ole se tavoite. Korvaushoidossa ei olla raittiina. Nimi kertoo jo sen. Sekin kyllä jo alkaa vanheta käsiin. Nykyään harvemmin käytetään heroiinia, jonka korvaushoidoksi subutex kehitettiin. Silloin korvattiin heroiinin käyttö subutexillä. Nyt korvataan subutexin käyttö subutexillä tai vastaavalla. Pitäsikö nimi olla ”same same but different”, niin kuin Thaimaassa sanotaan?

Kun mitataan päihdehoitopaikkojen tuloksia muuten, mitataan raittiutta. Kymmenen vuotta sitten kun lääkkeettömiä hoitoja alettiin ajaa alas, syynä oli juuri se, että raitistumistulosten koettiin olevan niin vähäisiä. Kiskon huumehoito laitettiin säppiin joitain vuosia sitten.

En vastusta korvaushoitoa, mutta vastustan sitä, että siitä puhutaan hoitona ja sitä kutsutaan hoidoksi. Jos se on päihdehoitoa, tulee sen tuloksia myös mitata päihdehoidon näkökulmasta. THL:n mukaan: korvaushoidosta vieroittautuminen on harvinaista.

Mikä tahansa asia saadaan näyttämään miltä tahansa. Se riippuu asetetuista mittareista. Esimerkiksi aiemmin puhutussa Virènin juoksukisassa hävinnyt henkilö voidaan tulkita voittajaksi, jos mitataan sitä kuka oli hitain. Hiroshiman pommillakin oli monia suotuisia vaikutuksia: väkiluku laski ja rakentaminen lisääntyi.

Kaikki asiat eivät ole mielipidekysymyksiä. Totuus on se mikä tapahtuu.

Hyvää alkanutta vuotta… tai voihan se olla loppuvaakin, jos päätetään, että vuosi päättyy helmikuussa.