Tänään on ollut erityisen merkittävä päivä monella tavalla. Suomen rikoshistorian kannalta merkittävä oikeudenkäynti sai yllätyskäänteen ja Suomen kansa osoitti kykynsä ajatteluun. Jälkimmäisen johdosta en lähtisi lippua vinssaamaan salkoon.
Esimerkkejä tämän kansan ajattelusta on voinut lukea pitkin matkaa yleisönosastoilta, joilla nimimerkin turvin on voinut paljastaa sielunsa syöverit ja aika paljon muutakin. Erityisen kuvaava oli erään nimimerkki ”kyllästynyt” kirjoitus. ”Kyllästynyt” kertoi viime syksyn oikeudenkäyntien aikaan toivovansa, ettei asiaa enää tutkittaisi, koska hän oli kyllästynyt lukemaan aiheesta.
Kyllä. Se on vakava ongelma, että kyllästyy. Mitäpä siitä, että parhaillaan oli menossa farssi, joka tänään osoittautui oikeusmurhaksi. Ihan oikea henkilö istui siellä oikeudessa ja yritti pelastaa itsensä ja sen mitä elämästään oli jäljellä.
Ilmeisesti ajatus siitä, että itse voisi joutua vastaavaan tilanteeseen, on niin pelottava ettei sitä uskalla edes ajatella. Vielä pelottavampaa on ajatus siitä, että niin voisi käydä syyttömälle. Siksi onkin helpompi päättää, ettei Anneli ole syytön. Jos kysyt perustelut tälle päätökselle niin nehän nokkelan suomalaisen suusta tulee: näkeehän sen.
Eli ulkonäkö on peruste. Jos näin, niin eikö voitaisi sitten rikostutkinnassa alkaa etukäteen napsimaan talteen kaikki ne, jotka näyttävät syyllisiltä? Näin voitaisiin ennalta ehkäistä useita eri rikoksia. Marja laitettaisiin kaappiin, koska näyttää siltä, että huijaa verotuksessa ja Mikko on ihan selvästi rattijuoppo.
Ajattele nyt vähän!!!!
Ei kai oikeassa elämässä ole roolitusta ulkonäön perusteella, ainakaan rikollisuudessa. Ja jos nyt alat jankuttamaan sitä videointia sairaalasta, että kyllä on kylmä muija kun ei itkenyt, että varmaan on syyllinen, niin mietippäs vielä vähän. Anneli reagoi kaikkiin tilanteisiin sillä tavalla; siihen, että häntä epäiltiin syylliseksi miehensä murhaan ja siihen, että hänet tuomittiin siitä. Samalla tavalla hän reagoi lastensa sekä kaiken muunkin menetykseen. Eikö tämä todista sen, että hän on sellainen henkilö, joka reagoi asioihin näin?
Jos tämä olisi elokuva, voisimme tulkita reagointia. Jos Anneli viheltelisi ja vilkuilisi seinille ja taustalta kuuluisi pahaenteistä musiikkia ja jos hän yksin jäädessään nauraisi leukaansa sivellen, voisimme päätellä, että hän luultavasti on elokuvan pahis. Tämä ei ole elokuva.
Seuraava todiste syyllisyydestä murhaan on seksuaalirikokset, joista hänet tuomittiin. Ajattele taas ihan hetki. Tuomio tuli siltä samalta ”firmalta” kuin sekin tuomio, joka todettiin nyt virheelliseksi. Hermostuneesti varmasti alat nyt todistelemaan, että ei kuule noin vain voida tuomita ilman näyttöä, mutta jos nyt hetken mietit, niin eikö niin juuri tehty tässä aiemmassakin jutussa?
En ole ollut paikalla, mutta ymmärrän ihmisyydestä sen verran, että jos lapsia raiskataan ja kotona vietetään orgioita ja saatanallisia menoja, se jättää jälkensä. Jos äiti hyväksikäyttää lapsiaan, se näkyy vuorovaikutuksessa. Annelin kotosallahan majaili, juuri noiden bakkanaalien aikoihin, ei enempää eikä vähempää kuin poliisi. Seppo nimeä käyttävä valtion virkamies oli nimenomaan kuulostelemassa, josko mitä tahansa kummallista perheessä olisi meneillään. Seppo, kera ystäviensä laittoi asunnolle pystyyn tilakuuntelun, jonka perusteella valvottiin hyvin tarkkaan jokaista sanaa. Tässä vaiheessa, jolloin kuitenkin orgiat lasten puheiden mukaan olivat ylimmillään, ei esiin tullut merkkiäkään niistä tai edes lasten traumoista.
Sen sijaan traumat nousivat pintaan kun Annelin veli veneen osti. Veli ajelutti lapsia ja jututti. Saattoipa aiheen valintoihin motivoida sekin, että joka kuukausi tilille rapsahti 8000€ + tietenkin omat tulot. Näiden samojen lasten puheet todettiin tämän päivän päätöksellä epäuskottaviksi.
Näiden samojen lasten puheet olivat ainoa näyttö seksuaalirikoksista. Uskoisin myös, että niin Auerin lasten kuin muidenkin lasten immenkalvot puhkeavat moisista riettailuista ja jäävät todisteeksi tapahtuneesta. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan heille nämä kalvot kasvoivat takaisin. IHAN OIKEESTI!
Eikö edes tuomio, joka on Suomen asteikolla todella kova, laita kelloja soimaan? Joitain viikkoja sitten uutisoitiin kolmesta miehestä, jotka raiskasivat useita lapsia moneen kertaan ja lisäksi pahoinpitelivät heitä sekä seksuaalisesti, että ihan tavallisesti. Yksi näistä veijareita puri ja talloi 2-5 -vuotiaita uhrejaan. Tuomiot pysyivät alle neljän vuoden jokaisella. Suomessa selviää usein seksuaalirikoksista ilman ehdotonta vankeutta.
Anneli sai suoraan 7 vuotta ja kaikki julistettiin salaiseksi. Jopa niin salaiseksi, ettei hänen annettu esittää todisteita, jotka tukisivat syyttömyyttä. Valituslupaa ei annettu ja sillä selvä.
Itselleni hieman särähtää tämä homma.
Ja ihan maallikkona toteaisin vielä, että jos rikostutkijoiden taidot ovat sillä tasolla, kuin ne tämän jutun tiimoilta ovat olleet, kukaan ei ole turvassa. Esimerkkinä eräs näppylähanska, joka oli ratkaisevassa osassa murhatutkinnassa. Eräässä valokuvassa nähdään hanska sängyllä ja seuraavassa se on lattialla. Ymmärrän, että nelivuotias lapsi voi etsiskellessään paiskoa tavaroita ympäriinsä, mutta jos rikospaikkatutkijoilla on hanskat noin hukassa, niin heidän tutkimusten perusteella ei ketään voi tuomita.
Mene nyt peilin eteen ja katso tarkkaan. Oletko sinä riittävän viattoman ja rehellisen näköinen pysyäksesi vapaana?
P.s muista reagoida oikein ensi kerralla kun kotiisi murtaudutaan ja miehesi murhataan.