Jokainen ihminen on arvokas. Vai onko?

”Päihteiden käyttäjä voidaan lain mukaan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon joko aiheuttamansa terveysvaaran tai väkivaltaisuuden perusteella. Terveysvaaralla tarkoitetaan sitä, että henkilö on ilman päihteiden käytön keskeyttämistä ja asianmukaista hoitoa välittömässä hengenvaarassa päihteiden käyttönsä vuoksi tai vaarassa saada kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion. Tämän arvioi aina lääkäri.”
Onko sellainen henkilö, joka ostaa kadulta vieraalta henkilöltä jotain valkoista tai ruskeaa jauhoa, joka on ollut todennäköisesti ainakin yhden henkilön peräsuolessa, ja ruiskuttaa sitä neulalla verenkiertoonsa, välittömässä hengenvaarassa? Mielestäni kyllä. Ei tarvitse olla lääkäri tätä tajutakseen.
Entä sellainen, joka juo päivittäin itsensä humalaan? Mielestäni kyllä.
Kuinka monta päihteiden käyttäjää olet kuullut tai nähnyt suljettavan pakkohoitoon? Entä niistä, joilla ei ole puhjennut psykoosi? Itse en ole nähnyt tai kuullut yhdestäkään tässä maassa.
Jos henkilö käyttäytyy itsetuhoisesti, esimerkiksi uhkailee itsemurhalla tai jopa yrittää sitä, hänet todennäköisesti suljetaan ainakin joksikin aikaa laitokseen. Jos hän sairastaa esimerkiksi anoreksiaa ja on vaarassa kuolla, hän päätyy edellisen kanssa samaan paikkaan. Ja hän on siellä kunnes tilanne muuttuu. Hänen kohdallaan ei ole aikarajoitusta.
Suomessa ei saa itseltään riistää henkeä, paitsi päihteillä. Päihteidenkäyttäjästä sanotaan, että sehän itse valitsee, sehän itse tuhoaa itseään. Eikös kaikki muutkin itsetuhoiset tee niin? Jotkut ymmärtävät ja tuhoavat itseään tietoisesti ja jotkut kärsivät niin pahoista mielenterveydenongelmista, että ovat vaarassa vahingoittua siksi. Eli ihan sama ymmärtääkö päihdeongelmainen tekojensa seurauksia, lopputulos on sama; useimmalta lähtee henki ja sitä ei estetä.
Päihdeongelmaisella on tässä maassa kummallinen asema. Hänellä on täysi vapaus tuhota elämänsä päihteillä ja kieltäytyä hoidosta. Hän saa kieltäytyä auttamasta itseään. Hän on ainoa suomalainen, jolla on vapaus tehdä niin. Se, onko hän ihan oikeasti sellaisessa mielentilassa ja sielunvoimissa, että hän osaisi arvioida asiaa järkevästi, onkin toinen juttu. Ja jotenkin vähän tuntuu, että ei ne auttajatkaan ihan kaikkein kirkkaimmalla liekillä pala: annetaan se tukiasunto ja opetetaan viemään roskat ulos? Tämä henkilö tekee kuolemaa, mutta kämppä on siisti. Ja jos kävisi niin hyvin, että tämä päihdeongelmainen haluaisi apua, niin apu on mitä on: eli sitä mitä kulloinenkin työntekijä itse kuvittelee hyväksi ja haluaa antaa? Jos siis edes pääsee hoitoon?
Onko kellään muulla tässä maassa tällaista asemaa? Tässä maassa ihmishenki on niin arvokasta, että sitä vaalitaan viimeiseen saakka. Vanhukset elävät usein vielä pitkään senkin jälkeen kun päänuppi on sanonut sopimuksen irti. Palvelutalossa pyörii kummallinen farssi, jossa mummot istuvat silmät harmaina. Tiedättehän kun joskus voidaan sanoa, että henkilö on kuollut, mutta sielu on jäänyt maan päälle? Näillä mummoilla on toisin; sielu on häippässyt jo kymmenen vuotta sitten, mutta ruumis on jäänyt hiippailemaan. Ei auta vaikka mummo rukoilee kuolemaa joka päivä. Pois ei päästetä vaan lisätään mielialalääkettä listalle; sen täytyy olla masentunut kun se toivoo kuolemaa.
Päihdeongelmainen sen sijaan on jollain ihmeen logiikalla itse syyllinen. Tämäkin on kummallinen ajatus. Jos kyseessä olisi oma valinta niin miksi kukaan valitsisi niin? Miten kukaan voisi olla niin helvetin tyhmä, että valitsisi makaamisen kuset housuissa? Ehkä ainoa mahdollisuus välttää päihderiippuvuus olisi se, että ei koskaan edes kokeilisi mitään päihdettä. Tämä kokeilupäätöshän usein tehdään kypsässä yläasteiässä. Ja jos henkilö, jolle syntyy riippuvuus, ei koskaan kokeilisi mitään päihdettä, todennäköisesti hän sitten joko söisi itsensä hengiltä tai vaikka pelaisi itsensä tilanteeseen, jossa itsemurha olisi ainoa ulospääsy. Ja kun se riippuvuuskuvio käynnistyy, on se pysäyttäminen aika tavalla hankalaa. Etenkin kun ei sitä sieltä ”sisältäpäin” oikein edes huomaa ennen kuin ollaan jo umpimetsässä.

Yksi ajatus koskien aihetta “Jokainen ihminen on arvokas. Vai onko?”

  1. Anonyme123 sanoo:

    Ei näissä itsemurhayritys tapauksissakaan hoito ja avun saaminen kovin kummoista ole.. Parikymppinen nuori naisenalku. Ensimmäinen itsemurhayritys. Päivystyksen kautta pakkohoitolähetteellä osastolle, puhutaan väh 2vkon osastohoitopätkästä. Aloitetaan mieliala- ja unilääkitys. Viikon päästä itsemurhayrityksestä lävästään tarvittavat lääkereseptit sekä Itu-projektin esite käteen ja ”potkastaan pihalle,” vaikka itsemurhaa yrittänyt toivoisi olevansa osastolla vielä sen toisen viikonkin, josta ollut puhe ja saavansa apua. Jotenkin melko pelottavalla tolalla tää touhu täällä Suomessa, kaikin puolin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *