Pienet sielut

Rakennustyömaalla on meneillään tilanne, joka aiheuttaa hämmennystä. Raimo on alkanut sooloilemaan ja latomaan kattotiiliä väärinpäin. Työkaverit ovat ensin ihmetelleet toimintaa, mutta Raimo on ilmaissut, että tietää kyllä mitä on tekemässä. Hän kertoo, että on aivan sama miten tiiliä ladotaan, kaikki tavat ovat yhtä hyviä.

– Kuka senkin on päättänyt, että tiilet pistetään katolle? hän heittää kysymyksen ilmoille.

Työnjohtaja käy toteamassa tilanteen ja viheltää pelin poikki. Katon rakentaminen täytyy aloittaa alusta.

Raimo loukkaantuu, että miksi häntä syytetään työn pilaamisesta?

Raimo aikoo perustaa oman firman, jossa ladotaan tiilet pohjalle ja katolle pistetään raudoitus ja salaojitus. Tämä on ihan ok, koska Raimon tuleva firma tuskin montaa keikkaa saa ja homma tyrehtyy siihen. Hän ei myös monellakaan työmaalla ehdi työläisenä huhkia, jollei muuta tapaansa tehdä.

Näin on useimmilla aloilla, mutta ei päihdetyössä. Päihdetyössä kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Joka pitäisi ymmärtää epätodeksi, jos hetken miettisi asiaa. Se, että annetaan huumeita lääkkeinä ei voi olla yhtä hyvä tapa hoitaa päihderiippuvuutta kuin se, että ei anneta huumeita. Se, että tuetaan henkilöä tavoitteeseen, joka ei ole mahdollinen, ei ole yhtä hyvä tapa kuin tukea realistiseen tavoitteeseen.

Kun nostetaan esille tämä ongelma, loukkaannutaan. Sanotaan, että ei tämä tästä parane syyttelemällä. Onko ongelman esille nostaminen syyttämistä?

Eikö tässä olekaan kyse ihmisten elämistä? Taidetaan kuitenkin puhua ammattilaisten loukatuista pienistä sieluista?

Rakennustyömaalla on kohtuullisen helppoa selittää Raimollekin miksi kannattaa tehdä jollakin tietyllä tavalla, koska kaikki tietävät mihin pyritään. Pyritään tekemään talo. Päihdetyössä taas jokainen pyrkii minne pyrkii. Ja kun tavoite on epämääräinen, ovat keinotkin mitä milloinkin.

Jos henkilöllä on jokin krooninen sairaus johon hän tulee menehtymään, tavoitteena voi olla elämänlaadun parantaminen. Päihderiippuvuus ei ole sillä tavalla krooninen, että päihteiden käyttämistä olisi jatkettava koko elämä ja sitten kuoltava sen takia. Ei siis ole järkevää tavoitella vain elämänlaadun lisäämistä, koska päihteiden käyttö on se, joka aiheuttaa elämän laadukkuuden vähenemisen.

Jälleen esimerkki Raimon raksalta; ei kannata vain avata ikkunoita hajuhaitan takia jos joku koko ajan heittää paskaa tuulettimeen. Kannattaa lopettaa se heittäminen.

Jos ei siis edes pyritä hoitamaan päihderiippuvuutta niin miksi se on päihdetyötä? Miksei anneta henkilön ihan rauhassa käyttää eikä mennä siihen väliin sekoilemaan?

Riippuvuuden voi ratkaista vain lopettamalla käyttämisen, eikös niin? Miksi päihdetyö kuitenkin on ihan muuta nykyään?

Kun huumeongelmat Suomessa lisääntyivät, äidit puolustelivat narkomaani-lapsiaan ja ymmärsivät loputtomasti syitä käyttämiselle. Ruokaa kannettiin tyhjiin jääkaappeihin, sakkoja ja huumevelkoja maksettiin ja uusia asuntoja hankittiin menetettyjen tilalle. Isät ja muukin suku saattoi osallistua talkoisiin, joissa ”harhapoluille eksynyt piltti” työllistettiin uudestaan ja uudestaan. Lopputulos oli aina sama; huumekierre jatkui ja paheni. Yhdessä hoettiin mantraa, ettei saa koskaan lakata uskomasta.

Ammattilaiset puhuttelivat omaisia ankarasti ja osoittivat, miten avuksi tarkoitetut toimet vaan pahensivat tilannetta. Omaisia vastuutettiin mahdollistamisesta. Äidit itkivät ja kysyivät, että pitäisikö jättää kadulle kuolemaan?

Mitä tämän päivän päihdetyö on? Asuntoja annetaan menetettyjen tilalle, huumeita ja annetaan lääkkeenä, hoidetaan pahimmat kolhut ja nukutaan univelat pois katkoilla. Ja kysytään, että pitäisikö jättää kadulle kuolemaan?

Onko mitään siinä välissä? Onko mahdollista ohjata avunhakija hoitoon, jossa hoidetaan nimenomaan päihderiippuvuutta? Jos korvaushoidossa saa olla 17 vuotta niin olisiko mahdollista, että nykyisten muutamien kuukausien hoitojaksojen sijaan lääkkeettömässä hoidossa voisi olla vaikka vuoden?

Onko mahdollista kysyä millaisia tuloksia missäkin hoitolaitoksissa on saatu ja mihin he pyrkivät?

Onko mahdollista lopettaa leikkimästä kohtuukäyttöleikkiä päihderiippuvaisten kanssa ja aloittaa hoito vasta kun henkilö ei enää tavoittele sitä? Eihän kohtuukäyttäjää edes tarvitse hoitaa.

Onko mahdollista ottaa oma pieni sielu käteen ja katsoa sitä tarkkaan? Kysyä sitten siltä, että onko oikein, että ihmisiä kuolee, koska haluan tehdä työtäni oman mieleni mukaan? Pitäisikö työni perustua johonkin ja voisinko tehdä mutu-tuntumalla vaikka pihatöitä tai muita vähemmän tärkeitä askareita.

 

 

 

5 kommenttia artikkeliin ”Pienet sielut”

  1. Mika Kananen sanoo:

    Tehdään juuri niikuin laki määrää:
    5 §

    Hoitosuunnitelma

    Opioidiriippuvaisen tässä asetuksessa tarkoitetun hoidon tulee perustua hoitosuunnitelmaan, jossa lääkehoidon lisäksi määritellään hoidon tavoite, potilaan muu lääketieteellinen ja psykososiaalinen hoito, kuntoutus ja seuranta.

    Se on ihan pykälässäkin, että suunnitellaan tavoite. Siinä ei sanota, että se ei voi olla huumeiden käytön lopettaminen.

    Tosi asi on, että tämän laki päätöksen jälkeen hoidon tavoitteet ovat muuttuneet koska laki pykäliä lievennettiin entisestä ja samalla ylläpito hoito tuli hyväsytymmäksi.

    Tosi on kuitenkin se, että samalla alettiin hyväksymään enemmän hoito paikkoja, koska haluttiin helpottaa ”lääkkeiden” jakoa. Ja kas tutkimuksesta ilmenee, ettei LAIN MÄÄRÄÄMÄÄ hoito suunnitelmaa ole suurella osalla ylläpito hoidossa ylläpidetty lähellekkään niinkuin kuuluu. Sekä LAIN VAATIMA seuranta määristä jne… ei todeutu lain edellyttämällä tavalla suuressa osassa hoito paikkoja. Että aika paskat perustelut omalle toiminnalle se että mennään lain mukaan kun sitä ei aidosti tehdä. Vaan mennään nimenomaan oman mielen ja mielivaltaisuuden mukaan rajusti venyttäen lakivelvotteita.

  2. Nina Fronden-Koskinen sanoo:

    Kävin päihdetyön ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen. Enkä vieläkään tiedä, voiko päihteiden käyttäjää auttaa, jos hän itse ei tahdo lopettaa. Vai voiko päihdesairas ylipäätään tahtoa jotain muuta kuin päihteitä? Yleensä päihteiden käytön aloituksen takana on jokin syy, trauma tms. Joskus se on vaan silkkaa vastuuttomuutta tai välinpitämättömyyttä itsestään ja läheisistään. En tiedä. Ehkä päihdetyö onkin juuri näiden pohtimista asiakkaan kanssa, ja ehkä niitä ei voi pohtia aineissa olevan asiakkaan kanssa ja siksi se katkaisu olisi tärkeää? Sen tiedän, että päihteetön elämä voi alkaa vasta, kun asiakas ottaa itse vastuun elämästään. Hyvä olisi, että silloin olisi vierellä päihdetyön ammattilainen, auttamassa juuri häntä, oman elämänsä asiantuntijaa.

  3. PÄIHDETYÖNTEKIJÄ sanoo:

    1. ”Haittojen vähentämisen tulee olla tavoitteena erityisesti henkilöillä, joita ei todennäköisesti saada lopettamaan kokonaan huumeiden käyttöä, mutta joiden kohdalla voidaan todennäköisesti ehkäistä tartuntatautien leviämistä ja muita terveyshaittoja ja joiden elämän laatua voidaan siten parantaa ja joita voidaan valmentaa vaativampaan kuntouttavaan korvaushoitoon.”
    2. ”Opioidiriippuvaisen hoidon tarve tulee arvioida ja hoito toteuttaa sellaisessa terveyskeskuksessa, päihdehuollon yksikössä tai vankeinhoitolaitoksen terveydenhuollon yksikössä, jossa on hoidon antamiseen perehtynyt HOIDOSTA VASTAAVA lääkäri..”
    3. Eikö tuo ole jo lottovoitto jos opioidiriippuvainen saadaan pidettyä hengissä 17 vuotta.

    Summa summarum: päihdetyöntekijä ei päätä korvaushoidosta tai sen päättämisestä. Ja jos lääkäri sen päättää ilman pätevää syytä, potilas ottaa päihdeasiamieheen yhteyttä joka tulee näillä lakipykälillä haistattelemaan. Järkeä tässä laissa ei ole minunkaan mielestä ja jos minä päättäisin niin korvaushoitoa ei olisi. Mutta nämä päätökset meille on tarjonnut:
    ”Helsingissä 17 päivänä tammikuuta 2008 Peruspalveluministeri Paula Risikko ja Lääkintöneuvos Terhi Hermanson ”

  4. Sanna Raatikainen sanoo:

    3) korvaushoidolla opioidiriippuvaisen hoitoa, jossa käytetään apuna buprenorfiinia tai metadonia sisältäviä lääkevalmisteita ja jossa tavoitteena on joko kuntouttaminen ja päihteettömyys, tai haittojen vähentäminen ja potilaan elämän laadun parantaminen;

    Haluaisin painottaa lausetta *jossa tavoitteena on joko kuntouttaminen ja päihteettömyys TAI haittojen vähentäminen ja potilaan elämänlaadun parantaminen*

    Tuo lause antaa siis lain voiman käyttää korvaushoitoa katkaisun apuna ja siirtyä siitä siihen kuntouttamiseen ja PÄIHTEETTÖMYYTEEN. TAI-sana tarkoittaa siis, että ei ole pakko jatkaa korvaus”hoitoa” esimerkiksi 17 vuotta. Laki ei velvoita ketään tekemään niin. Laki mahdollistaa tuon sairauden oikean hoidonkin kyllä. Että turha mielestäni minkään lain taakse paeta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *