Paitsi elokuvissa. Hyvät häviää siksi, että niillä on säännöt. Ja ne säännöt niistä ehkä juuri tekee hyviä.
Elokuvassa hyvä haluaa aina tapella pahaa vastaan ilman asetta. Hyvä heittää aseen maahan ja paha kaivaa pyssyn povarista ja ampuu hyvän. Elokuvassa hyvä kuitenkin pelastuu. Ja jollei hyvä halua taistella aseettomasti, hän ainakin kääntää selkänsä pahalle varmistamatta, että paha on kuollut oikeasti. Sitten paha taas hyökkää. Mistä syystä se hyvä silloin kuolee tai haavoittuu? Tyhmyyden takia.
Elokuvan henkilöt on jaettu erilaisiin tehtäviin. Jotkut ovat hyviä, jotkut pahoja, osa on sivustakatsojia, joku voi olla tyhmä jne. Elokuvaa katsoessa yleensä asettuu hyvän puolelle.
Nämä samat henkilöt ovat myös tosielämässä. Kuka sinä olet? Oletko sama kuin se kehen samaistut elokuvia katsellessa? Oletko sankari, joka puolustaa heikompaa?
Vai oletko sivusta katsoja? Tosielämän sivustakatsoja on se joka mielellään kuulee ja näkee tapahtumia. Hän ei kuitenkaan ota kantaa. Hän ei sekaannu. Asia ei kuulemma kuulu hänelle. Itseasiassa olet mitä suuremmissa määrin osa tapahtumia ja ne kuuluvat sinulle jos näet ne. Eikö?
Miksi sivustakatsoja sitten ei sekaannu? Siksikö, että jos hän on hyvä, hänellä on hyvän ihmisen säännöt ja oikeudet, joihin kuuluu niinkin pelottavia välineitä kuten toisen posken kääntäminen? Jos hyvä sekaantuu tappeluun hän saattaa tulla itse hakatuksi. Jos taas koulussa kiusaamiseen, saattaa joutua itse kiusatuksi.
Jos katsoja on paha, häntä ei kiinnosta tai sitten hän asettuu pahan puolelle.
Millainen maailma on sellainen, jossa sosiaalityö ja suojelu kohdistuvat pahoihin? Miksei se kohdistu uhreihin? Ihmisoikeuksien puolesta huutavat pitävät huolen siitä, että pahalla on riittävän hyvä olla ja että häntä ei myöskään pidetä pois yhteiskunnasta. Hänellä on oikeudet. Hyvillä niitä on vähän. Hyvillä ei ole oikeutta kävellä puiston läpi pimeässä turvallisin mielin. Hyvä voi soittaa poliisille ja mennä oikeuteen.
Joskus toivon, että hyvä voisi roiskauttaa pahan aivot seinälle kerrasta poikki menetelmällä!