Ihminen on kummallinen eläin. Ellei jopa kummallisin. Kuinka paljon hän näkeekään vaivaa näyttääkseen joltain mitä ei ole? Yleensä hän haluaa näyttää itsestään sellaisia piirteitä, jotka jostain syystä kokee paremmiksi kuin ne mitä hänellä ehkä on. Niin tehdessään hän unohtaa, etteivät muut näe hänessä yleensä sitä mitä hän haluaisi. Kuten näyttelijä näyttämöllä hän kiivaasti haluaa tehdä itsestään vaikkapa sankarin. Sankaria ei kuitenkaan näytellä niin, että näyttelee sankaria. Jos käyskentelee korskeasti, mutta nöyrästi lavan poikki, ei olekaan yleisön mielestä sankari vaan hullu jolla on identiteetti kateissa. Sankari rakentuu teoista. Yleensä rohkeista ja jopa epäitsekkäistä. Ja, ikävä kyllä, sellaisista, joita sankari ei itse kerro. Jos sankari kertoo, hän muuttuu taas yleisön silmissä. Tällä kertaa kusipääksi, joka on itseään täynnä. Sankarin täytyy siis teatterissa tai elokuvassa toimia rohkeasti ja urhoollisesti tarinassa. Katsojat näkevät sen ja tekevät hänestä sankarin. Oikeassa elämässä on vaikeampaa. Teot tulisi tulla kerrotuksi muiden kautta.
Hankalaa, vai mitä?
Facebookissa näkee päivittäin postattuna kuvia ja tekstejä, joiden viesti on selkeä: painu helvettiin, jollet hyväksy minua sellaisena kuin olen,
minua ei kiinnosta mitä ajattelet minusta,
jne…
Kuinka huono itsetunto pitää olla, että postaa tuollaisia juttuja? Kuinka paljon muiden mielipiteet oikeasti kiinnostavat ja vaikuttavat, että aggressiivisesti ilmoittelee, ettei ole niistä kiinnostunut?
Ihminen, joka ei ole kiinnostunut siitä, mitä muut hänestä ajattelevat, ei ole kiinnostunut siitä. Häntä kiinnostaa se yhtä vähän kuin minua jääkiekko. Jääkiekkoa ei ikään kuin ole olemassa minulle. En ole kovin tietoinen siitä. En koe sitä kohtaan mitään. En postaa siihen liittyviä tekstejä enkä muutoinkaan vakuuttele ketään siitä, ettei se merkitse minulle mitään.
Ja, kaikella rakkaudella, on ihan ok, että muiden ajatukset ja mielipiteet koskettavat ja myös se jos ne eivät kosketa. Itseäni koskettavat useinkin. Loukkaannun helposti ja pahoitan mielenikin.
Pointti tässä kirjoituksessa on se, miten ”katsoja” lukee ihmistä ja se miten se usein poikkeaa siitä mitä ”näyttäjä” haluaa näyttää.
Joskus taas halutaan näyttää jollekin toiselle millainen hän on.
Oletko koskaan kuullut, miten joku sanoo vielä ”näyttävänsä” sille tai tälle? Yleensä kyseessä on jonkinlainen kosto. On ehkä koettu vääryys, joka voi olla ihan todellinenkin ja päätetään, että näytetään ”mistä kana kusee”. Tässä kohtaa homma menee taas monimutkaiseksi. Näyttäjä näyttää ne kuuluisat ”närhen munat”, mutta ”katsoja” näkeekin vain hankalan, vihaisen ihmisen, eikä oikeastaan koskaan sitä mitä haluttiin. Hän ei näyttämällä näe omia virheitään tai muutu ihmisenä.
Ihmiset näkevät itsessään vain sen minkä he haluavat nähdä, eivät sitä mitä heille joku näyttää.
Oikeastaan ainoa ”näyttäjä”, joka näyttää kirkkaasti sekä hyvän, että pahan, on elämä. Ja elämä taitaa myös olla se, jonka ihmiset näkevät oikein, mutta senkin vain silloin kun itse niin haluavat.
Päivä: 13.2.2014
Alkoholi + kannabis…eli ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä
Teeveestä tuli ohjelma, jossa seurattiin poliisien työtä. Kyseisessä jaksossa näytettiin tavanomaista yötä eräästä pienestä kaupungista. Kesäyön aikana partioille tuli eteen 68 erilaista tehtävää, joista kolme liittyi jotenkin eläimiin. Loput tehtävät johtuivat päihteistä. 65 tehtävää, joissa tilanteen aiheutti henkilö, joka oli käyttänyt yleensä alkoholia. Joissain tapauksissa kyseessä olivat huumeet.
Voisiko tästä päätellä, että mikäli alkoholia ja muita päihteitä ei käytettäisi, olisi poliisilla vain kolme tehtävää ihan tavallisena yönä?
Kuinka monta sellaista tapausta tiedät, joissa väkivallanteko on tehty selvin päin? Kuinka monta ihmistä on tapettu niin, että tappaja on ollut täysin päihteetön? Kuinka monesta perheestä on lapsia huostaanotettu niin, ettei siihen liity mitenkään päihteet?
Em. tekoihin liittyvät päihteet tavalla tai toisella 98%.
Alkoholi tappaa Suomessa joka päivä viisi ihmistä. On siis aika paljon todennäköisempää kuolla alkoholin aiheuttamiin haittoihin kuin saada lottovoitto.
Alkoholia verrataan kannabikseen. Se tunnustetaan vaaralliseksi aineeksi ja yleensä näistä kahdesta yhdessä puhuttaessa alkoholi luokitellaan vaarallisemmaksi. Sen kerrotaan olevan todella vaarallinen, mitä se onkin. Kummallista tässä keskustelussa on se, että alkoholin vaarallisuuden vuoksi halutaan laillistaa kannabis. Mielestäni se on ihmeellinen ajatus. Vähän sama kuin vapaana olisi henkilö, joka tappaisi viisi ihmistä joka päivä ja siksi pitäisi vapauttaa vankilasta kaikki sellaiset, jotka ovat vähemmän vaarallisia. Vapaaksi siis sellaiset, jotka tappavat vain kolme tai ne, jotka tekevät ryöstöjä. Eikö ennemmin pitäisi ottaa tämä vaarallinen henkilö kiinni?
Tilannehan on vähän sama kuin, että teinille olisi annettu vastuuta ja vapautta, joista hän selviytyisi vain vapaudesta. Vastuun kantaminen olisi vähän siinä ja tässä, niin kuin on suomalaisten ja miksei muidenkin, alkoholin käyttö. Teini onnistuisi ehkä silloin tällöin viemään roskapussin sopimuksen mukaan, muttei koskaan tulemaan sovittuna kotiintuloaikana kotiin. Kannattaisiko silloin lisätä vapautta? Sanoa, että koska et selviä tästäkään niin koitappa vielä vaikeampaa.
Jotenkin alkoholin laillisuus tekee sen, että sen aiheuttamat vaarat ja haitat ovat muuttuneet arkisiksi asioiksi, joita ei edes kyseenalaisteta. Kukaan ei hämmästy kun humalainen kaatuilee kadulla. Minkälainen vaan sekoilu voidaan kuitata kertomalla, että oli ollut kännissä. Kaikki tajuaa ja hymähtelee. Ihan kuin olisi unohdettu se, ettei alkoholin käyttäminen mitenkään luonnollisesti kuulu ihmisten elämään vaan se on myrkytystila. Se, että se on laillista, ei tarkoita sitä, että se olisi järkevää tai turvallista. Se tarkoittaa vain sitä, että enemmistö haluaa, että se on laillista. Jos enemmistö haluaisi, että aikuinen voi mennä lapsen kanssa naimisiin, se laillistettaisiin niin hullulta kuin se nyt tuntuukin (oho, jossainhan sen muuten onkin laillista…).
En tiedä voidaanko koskaan mennä taaksepäin niin, että alkoholin käyttö kiellettäisiin uudestaan. Sen tiedän, että se aiheuttaa paljon tuhoa. Ei vain niille” riskiprosenteille”, joille syntyy riippuvuus vaan myös laajasti ihmisille heidän lähellään. Jokainen tuntee jonkun, jonka päihteiden käytöstä on ollut huolissaan tai on muuten joutunut kohtaamaan ikäviä asioita päihteiden käytön vuoksi.
No nyt siis toivotaan kovasti, että vapautettaisiin yksi päihde lisää. Vaikkei sen edellisenkään kanssa ihan putkeen tosiaan mennyt. Perusteluina siis sen lisäksi, että vaarallisempiakin aineita on laillistettu, on se, että säästyisi rahaa kun poliisin ei tarvitsisi tutkia kannabikseen liittyvää rikollisuutta. Sillä rahalla kuulemma kustannettaisiin sitten hoitopaikkoja ja hankittaisiin apua ongelmakäyttäjille. Lisäksi myynnistä saatu tuotto menisi valtiolle.
Jotenkin tuntuu siltä, ettei poliisi nyt varsinaisesti mitään suuria omaisuuksia käytä kannabikseen liittyvien huumausainerikoksien tutkintaa ja yleensä ne paljastuvat muiden juttujen yhteydessä eli menevät oikeudenkäynteineen siihen ”samaan rahaan”. Lisäksi tällä hetkellä valtio kerää jo monopolina rahat taskuunsa alkoholista sekä osakkaana huumekaupasta subutexin muodossa. Ongelmakäyttäjille tarkoitettuja hoitoja lopetetaan koko ajan ja kunnollista pitkää kuntoutusta ei saa enää kuin ne, jotka pystyvät maksamaan oman hoidon. Ja pari onnekasta vaikkapa jostain rikkaasta kunnasta, jossa narkomaanit eivät ole kerenneet ”levittää riippuvuutta” kovin laajalle.
Pienelle kunnalle voi olla kohtalokasta se, että sinne muuttaa kaksikin huumeiden käyttäjää. Käy kalliiksi kun he tutustuvat paikalliseen väestöön ja esittelevät elämäntapaansa paremmin. Jokainen käyttäjä on entinen kokeilija. Ja mitä nuorempaan porukkaan ”tavat leviävät” sen kovempi lasku on kunnalle myöhemmin tulossa hoitojen yms. muodossa. Jos kunta siis enää lähtee edes maksamaan.
Joku joskus pohti, että miten voisi tulla tosi kovaksi jääkiekkoilijaksi? Siihen pätee resepti, jolla saadaan tuloksia monessa muussakin; kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena, treenata mahdollisimman usein ja paljon sekä liikkua samanhenkisten urheilullisten ihmisten seurassa. Näillä keinoin voidaan varmistaa myös päihderiippuvuus; aloittaa käyttämään päihteitä mahdollisimman nuorena, käyttää usein ja suuria määriä ja etsiytyä samanhenkiseen porukkaan, jossa tavoitteena on myös päihtyä säännöllisesti.
Alkoholin kieltäminen uudelleen taitaa olla utopiaa. Kannabiskin varmasti jossain vaiheessa laillistetaan. Mitä siitä seuraa? Ainakin lisää psykoositapauksia. Jos päihteinä olisi vain kannabis niin varmasti tappelut vähenisivät, mutta saamattomuus ja kykenemättömyys lisääntyisivät. On hulluutta selittää, ettei kannabista silloin alkaisi käyttää sellaiset henkilöt, jotka sitä eivät nyt sitä käytä. Alkoholin laillisuuskin on aiheuttanut sen, ettei sen vaarallisuutta miellettä. Lukuisissa vanhempainilloissa olen kuullut miten vanhemmat kertovat, että on aivan ok, että heidän lapsensa käyttää alkoholia. Vaikka sen antaminen alaikäiselle on laitonta, on itse aine laillinen. Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, ettei laillisuus ole yhtä kuin turvallinen tai vaaraton. Vanhemmat kertovat, että on tärkeää, että lapset ”oppivat juomaan alkoholia”.
Miksi? Kuinka tarpeellinen taito alkoholinkäyttö on? Olisiko tärkeämpi taito opittavaksi vaikkapa tunteiden tunnistaminen, niistä puhuminen? Toisen kunnioittaminen ja heikompien puolustaminen?
Tosiaan tähän mennessä tämä valtio ei ole vakuuttanut ainakaan minua siitä, että se tarjoaisi riittävästi apua edes laillisista päihteistä sairastuneille. Tämä kansakaan ei ole vakuuttanut minua siitä, että se osaisi käyttää päihteitä ongelmattomasti ja niin, että kannattaisi laillistaa niitä lisää. Ihan oikeasti, ei sen ekankaan laillisen kanssa ole kovin hyvin mennyt.