Kovia tyyppejä

Vaikka jotkut suivaantuivatkin kirjoituksestani, joka käsitteli fiktiivistä oppilaitosta, eli ns. elämänkoulua, on sitä aihetta vieläkin sivuttava. Ei kiusalla vaan siksi, että siitä riittää huomioitavaa.
Avataan nyt tähän alkuun vielä ihan varmuudeksi pikkuisen tätä termistöä. Elämänkoulu, josta kirjoitan, on se, jonka moni esim. Facebookissa mainitsee opinahjokseen. Eikä siinä mitään. Joskushan onkin niin, että henkilöt oppivat elämästä niin kuin kuuluukin. He oppivat elämään. Jotkut vanhempiensa avulla ja jotkut joidenkin toisten avulla. He kehittyvät pikkuhiljaa ja oppivat jotakin ystävyydestä, itsestään ja elämän luonteesta. He oppivat jakamaan ja he oppivat kantamaan vastuun itsestään ja läheisistään. He ovat eläneet. Osa on mennyt töihin ja osa taas tekee jotakin muuta.

Tein testin. Etsin Facebookista sata henkilöä, jotka ilmoittivat käyvänsä tai käyneensä elämänkoulua. Sitten etsin sata ihmistä, jotka ilmoittivat koulutuksekseen jonkin muun koulun. Jostain syystä kuvien perusteella jäi vaikutelma, että ne henkilöt, jotka olivat käyneet jonkin muun kuin elämänkoulun tai olivat jopa vailla mitään koulutusta, olisivat käyneet koulun, jossa olisi oppinut jotain elämästä. Heidän kuvissaan hymyiltiin, halailtiin ja oltiin veikeän onnellisia ja iloisia. Eivätkö ne ole tärkeimpiä oppeja mitä elämässä voi oppia?

Oppia miten olla onnellinen. Siinäpä tekemistä koko elämäksi.

Niiden kuvissa, joiden koulutukseksi oli ilmoitettu elämänkoulu, ei monessakaan onni näkynyt. Ei hymyä suunpielissä ei pilkettä silmissä. Kuvien henkilöt poseeraavat totisina, aurinkolasit silmillä ja monella on kädessään jonkinlainen ase sekä suussa tupakka. Itselleni tulee vaikutelma siitä, että kuvissa halutaan antaa itsestä ”kova ja pelottava vaikutelma”. Näin MINÄ asian tulkitsen.

Jäin miettimään millainen ihminen on mun mielestä oikeasti kova tyyppi? Jos miettisin julkisuuden henkilöitä, niin ihan ykköseksi nousisi Madonna. Hän on noussut tyhjästä omaamatta valmiiksi mitään kovinkaan kummallisia taitoja. Hän ei edelleenkään ole lähelläkään maailman taitavimpia laulajia tai tanssijoita. Itse asiassa hän on hyvinkin keskiverto. Silti hän on luonut itse kaiken. Ja varmasti hänellä nyt on ollut jo vuosia varaa hankkia sellaiset tekijät ympärilleen, että koneisto käy, mutta itse hän aloitti, itse hän teki ja itse hän kurinalaisesti kulki kohti unelmaansa.

Kovia tyyppejä on ns. taviksissakin. Yhden mun ystävän pikkusisko on kova tyyppi. Niiden äiti on alkoholisti, jonka juomisesta ne on kärsineet molemmat ja eväät elämään kotoa on ollut ohuet. Silti se pikkusisko kouluttautui, meni töihin ja makselee omasta taskustaan terapiaa: vailla katkeruutta äitiä tai elämää kohtaan.
Se isosiskokin on musta kova tyyppi. Se löytää aina kaikesta hyvää. Se suhtautuu aina mahdollisuuksiin optimistisesti. Se purjehtii sellaista ”optimistijollaa”, jollaista en ole kellään nähnyt. Ja siti se elää tässä samassa maailmassa kuin minä, jolla usein pääväreinä on harmaa tai jopa musta.
Kuka sun mielestä on maailman kovin tyyppi?