Vaikka jotkut suivaantuivatkin kirjoituksestani, joka käsitteli fiktiivistä oppilaitosta, eli ns. elämänkoulua, on sitä aihetta vieläkin sivuttava. Ei kiusalla vaan siksi, että siitä riittää huomioitavaa.
Avataan nyt tähän alkuun vielä ihan varmuudeksi pikkuisen tätä termistöä. Elämänkoulu, josta kirjoitan, on se, jonka moni esim. Facebookissa mainitsee opinahjokseen. Eikä siinä mitään. Joskushan onkin niin, että henkilöt oppivat elämästä niin kuin kuuluukin. He oppivat elämään. Jotkut vanhempiensa avulla ja jotkut joidenkin toisten avulla. He kehittyvät pikkuhiljaa ja oppivat jotakin ystävyydestä, itsestään ja elämän luonteesta. He oppivat jakamaan ja he oppivat kantamaan vastuun itsestään ja läheisistään. He ovat eläneet. Osa on mennyt töihin ja osa taas tekee jotakin muuta.
Tein testin. Etsin Facebookista sata henkilöä, jotka ilmoittivat käyvänsä tai käyneensä elämänkoulua. Sitten etsin sata ihmistä, jotka ilmoittivat koulutuksekseen jonkin muun koulun. Jostain syystä kuvien perusteella jäi vaikutelma, että ne henkilöt, jotka olivat käyneet jonkin muun kuin elämänkoulun tai olivat jopa vailla mitään koulutusta, olisivat käyneet koulun, jossa olisi oppinut jotain elämästä. Heidän kuvissaan hymyiltiin, halailtiin ja oltiin veikeän onnellisia ja iloisia. Eivätkö ne ole tärkeimpiä oppeja mitä elämässä voi oppia?
Oppia miten olla onnellinen. Siinäpä tekemistä koko elämäksi.
Niiden kuvissa, joiden koulutukseksi oli ilmoitettu elämänkoulu, ei monessakaan onni näkynyt. Ei hymyä suunpielissä ei pilkettä silmissä. Kuvien henkilöt poseeraavat totisina, aurinkolasit silmillä ja monella on kädessään jonkinlainen ase sekä suussa tupakka. Itselleni tulee vaikutelma siitä, että kuvissa halutaan antaa itsestä ”kova ja pelottava vaikutelma”. Näin MINÄ asian tulkitsen.
Jäin miettimään millainen ihminen on mun mielestä oikeasti kova tyyppi? Jos miettisin julkisuuden henkilöitä, niin ihan ykköseksi nousisi Madonna. Hän on noussut tyhjästä omaamatta valmiiksi mitään kovinkaan kummallisia taitoja. Hän ei edelleenkään ole lähelläkään maailman taitavimpia laulajia tai tanssijoita. Itse asiassa hän on hyvinkin keskiverto. Silti hän on luonut itse kaiken. Ja varmasti hänellä nyt on ollut jo vuosia varaa hankkia sellaiset tekijät ympärilleen, että koneisto käy, mutta itse hän aloitti, itse hän teki ja itse hän kurinalaisesti kulki kohti unelmaansa.
Kovia tyyppejä on ns. taviksissakin. Yhden mun ystävän pikkusisko on kova tyyppi. Niiden äiti on alkoholisti, jonka juomisesta ne on kärsineet molemmat ja eväät elämään kotoa on ollut ohuet. Silti se pikkusisko kouluttautui, meni töihin ja makselee omasta taskustaan terapiaa: vailla katkeruutta äitiä tai elämää kohtaan.
Se isosiskokin on musta kova tyyppi. Se löytää aina kaikesta hyvää. Se suhtautuu aina mahdollisuuksiin optimistisesti. Se purjehtii sellaista ”optimistijollaa”, jollaista en ole kellään nähnyt. Ja siti se elää tässä samassa maailmassa kuin minä, jolla usein pääväreinä on harmaa tai jopa musta.
Kuka sun mielestä on maailman kovin tyyppi?
Yes! Finally something about blog.
Hello to every body, it’s my first pay a visit of this web site;
this web site carries awesome and genuinely excellent data in favor
of readers.
Itse olen käynyt elämänkoulua ja kasvoin alkoholisti isän kanssa. Hänen kuoltuaan olimme yksin veljeni kanssa kotona ja äitini oli töissä pitkiä päiviä. Eläämääni tuli mukaan väärät kaverit, huumeet ja rikollisuus/vankilat. Nyt olen ollut ilman huumeita ja rikoksia useamman vuoden ja olen yrittäjä ja pienen pojan isä! ☺ Olen oppinut hymyilemään ja nauttimaan elämän ”pikku jutuista” ja olen varma siitä että se elämänkoulu on muokannut mut ihmiseksi joka olen tänään. Hyväksyn menneisyyteni ja sen ihmisen mikä tuijottaa peilistä takaisin. Mikään meriitti ei elämänkoulu ole mutta se on ja aina tulee olemaan osa minua ja olen se ihminen mikä olen juuri elämänkoulun takia. Peace!
Koska uskon, että elämän tarkoitus on nimenomaan onnellisuuden etsiminen ja edistäminen, nimeän kovimmaksi tyypiksi Dalai Laman. Hän edustaa ”onnellisuususkontoa”. Olen itse ollut niin onnekas, että olen saanut tavata hänet ja hänen ympärillään todella väreilee myötätunnon ja onnellisuuden ilmapiiri, jossa oli liikuttavan hyvä olla. Hän ei kumarra ketään, mutta suhtautuu kaikkiin myötätunnolla ja pyrkii ymmärtämään. Hän jos joku edistää onnellisuutta kaikin tavoin.
Kirjoituksessa oli maininta siitä,että ns. elämänkoulun käyneet haluavat antaa itsestään kovan ja pelottoman vaikutelman. Itse uskon ajatukseen ’se hyökkää, joka pelkää’. Ne, jotka ovat pohjimmiltaan peloissaan, tarvitsevat ulkokuorekseen kovuuden ja vihan. Ihminen, joka on sinut itsensä, menneisyytensä, ympäristönsä ja toisten ihmisten kanssa ei tarvitse panssareita ja kovaa ilmettä.
Dalai Lama matkaa maailmalla ilman turvamiehiä ja kohtaa ihmiset aitona ja avoimena vaatimattomassa munkinkaavussaan. Respect.
Kiitos. En ossaa muuta sanoa.
Sinä Mia olet helvetin kova tyyppi, et kumarra kuvia ja niin pitää ollakin.
Mun mielestä Pelle Miljoona on Yks kovimmista jätkistä ja sen bändikaverit myös. Ne aloitti -70 luvulla parantamaan omaa maailmaansa ja arvostus on ollut marginaalista. Onkohan Pöltsi koskaan raivostunut? Se on löytänyt sen oman rentouden, jota kai shanti fiilikseks vois sanoo.Ja Se sanoma, joka sillä on menee ohi suurimmalta osalta, kun on kiire vaihtaan TV:tä isommaks, eikä Se kuitenkaan raivoo niille urpoille, jotka pyytää sitä soittaa moottoritietä miljoona kertaa…. Babylon one more time !